Maailman ihanin joululahja!

Entä jos katsoisit minua

aivan hiljaa, keskittyen.

Näkisitkö minut arkesi seasta?

Näkisitkö sen, mitä en sano?

Näkisitkö sävyjä siitä, mitä haluan olla?

Tartu niihin, älä usko siihen,

millainen luulet minun olevan.

Tarvitsen siipeni.

Unelmat värjäävät minut sisältä.

Katso minua lempeästi

ja auta tulemaan niiden kaltaiseksi.

Usko puolestani silloin,

kun maailmani on samea ja raskas.

Tahdon että olemassaoloni

tekee sinut onnelliseksi.

Sinun ilosi keventää minua.

Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö

Blink Entertainment Oy, 2008

Kymmenen  lastenkodissa kasvanutta tyttöä lähti mukaan valokuvaaja-sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen uraauurtavaan projektiin: otetaan kuvia, omakuvia - mutta ei mitä tahansa potretteja, vaan sellaisia, joissa saa tulla nähdyksi sellaisena, jollainen kokee pohjimmiltaan olevansa ja jollaisena haluaa itsensä nähdä. Eikä se tarkoita muotimaailman ihanteisiin sulloutumista, vaan oman sielun tekemistä näkyväksi sadunhohtoisissa, pysähdyttävissä kuvissa.

Vuosikymmenen kestänyt, palkittu projekti alussa pelotti ja jännitti siihen osallistuneita tyttöjä. Eniten ahdisti lastenkotitaustan paljastuminen ja ympäristön mahdolliset tuomitsevat asenteet, joihin nämäkin tytöt ovat joutuneet törmäämään. Tyttöjen yllätykseksi yleisön palaute kuvista olikin varauksettoman positiivista: katsojat eivät nähnetkään kuvissa lastenkotilapsia, vaan oman itsensä! "Osaisinpa itsekin olla oman elämäni ihanin", huokaa näyttelyn vieraskirjassa eräskin kävijä. 

Tarinautti lokikirjaan: En ole mielestäni tänä vuonna ollut mitenkään erikoisen kiltti. Mieheni sairaus on verottanut omaakin jaksamistani, enkä aina ole saanut oltua niin ihana kuin haluaisin. Siksi koin suuren ja iloisen järkytyksen, kun serkultani saadusta lahjapaketista paljastui Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö! Ihastuin kirjaan jo silloin, kun se aikoinaan ilmestyi, mutten ikinä edes uneksinut saavani sen ikinä omaksi. Onneksi ihmeitä näköjään tapahtuu, kun joku niitä viitsii tehdä :)  Kiitos, Mirka!!

Ihmeitä on tehnyt myös Savolaisen Miina, joka on onnistunut vangitsemaan kuviinsa kaiken olennaisen; maailman ihanimmat tytöt eivät ole mitään fantasiaa, vaan maagista realismia, jolla on parantava voima: 

Oma sielu näkyy oksien taakse kätkeytyvän tytön herkkyydessä ja haavoittuneisuudessa.  Siksi nämä valokuvat eivät ole roolileikkiä, vaan äärimmäisiä dokumentteja. Arki on roolileikkiä, mutta kuvat totta.

"Kun on kerran menettänyt niin paljon, koittaa elää niin, ettei menetä toista kertaa. Elää säästöliekillä.  Kuvissa jokainen tyttö on tullut hyväksytyksi just sellaisena kun on, oman elämänsä prinsessana. Jokaisella on oikeus ajatella itsestään silleen."   ~Milla~

Maailman ihanin tyttö on ehdottomasti kaunein ja tärkein kirja, jonka olen omistanut ikinä. Jokainen aukeama on niin kaunis, että jaksaisin katsella sitä vaikka kuinka kauan (ja kyllä olen katsellutkin, yöunienkin kustannuksella ;D)  Satumaisia omakuvia katsellessa väkisinkin voimaantuu - voin vain kuvitella ja rivien välistä aistia, kuinka valtava parantava vaikutus valokuvaajan korjaavalla, hyväksyvällä katseella on ollut kuvien nuorille!

Rakas omakuva on arkkityyyppinen ja käänteentekevä. --- Ihminen parantaa itseään kuvan tuottaman epäämättömän lohdun ja mielihyvän avulla. Rakkaaksi tuleva omakuva todistaa, että elämän rujoudesta huolimatta oma sisin on säilynyt puhtaana. Kuvat kasvattavat kaltoin kohdellun nuoren uskoa siihen, että hän on rakastamisen arvoinen ja kykenevä rakastaviin tekoihin.

Summa summarum: "Ei niin, ettenkö haluaisi olla oma itseni, vaan että voin olla jotain muutakin." Lumoava, voimaannuttava ja terapeuttinen kirja nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tärkeydestä - ei vain lastenkotilapsille, vaan meille kaikille.