bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Claudie Gallay: Tyrskyt


La Haguessa vanhukset ja puut ovat toistensa kaltaisia, molemmat yhtä piinattuja ja vaiteliaita. Tuulten tuivertamia. Toisinaan sitä näkee kaukana jonkin hahmon eikä voi millään tietää, onko se ihminen vai jotakin muuta.

Claudie Gallay: Tyrskyt, 2008

Normandian niemenkärjen pikkukylä on tarujen ja legendojen tyyssija, jossa niin säät kuin tunteetkin voivat olla äärimmäisiä ja rajuja. Kirjan kertoja on saapunut kylään tutkimaan merilintukantoja - ja suremaan menetystä, josta ei edes halua toipua. Kevätmyrskyn aikaan hän kohtaa Lambertin, miehen joka on palannut kotikyläänsä etsimään vastausta kysymykseen, joka on piinannut häntä neljäkymmentä vuotta: oliko majakka sammuksissa haaksirikkoyönä, joka teki hänestä orvon?
Kun menneisyyttään paenneen naisen ja omaa menneisyyttään etsivän miehen polut kohtaavat, he tunnistavat toistensa surun joka sitoo heitä yhteen. Nainen alkaa auttaa miestä menneisyyden mysteerien selvittämisessä ja tulee kaivaneeksi esiin kylän ihmisten vaietut salaisuudet.  Rakkaus ja intohimo, mustasukkaisuus ja lempeys kietoutuvat yhteen meren majesteettisen kohinan säestämä, kuoleman ja elämän ristiaallokossa.

Tarinautti lokikirjaan: Tyrskyjen kieli on kaunista, paikoin runollista mutta silti selkeää. Sanojen ja lauseiden välistä voi tuntea tuulen puhaltavan läpi. Tarina on kiehtova ja pitää otteessaan, kirjan henkilöistä on rosoisuudessaan helppo pitää. Tyrskyt on tarina menetyksestä, menneisyyden haamuista ja siitä, kuinka vaikeaa on päästää irti omasta tuskastaan. 
Summa summarum: Ei tämä suosikkikirjojeni kovinta kärkeä hätyyttele, mutta nyt kun kirjan lukemisesta on jo kulunut useampi päivä, huomaan lukeneeni kirjan jonka jälkimaku on raikas ja pitkä: tarina jää mieleen ja maistuu päivä päivältä paremmalta. Siinä maussa on viihtyisää viipyillä.

Kuka oli auttanut häntä aikuistumaan? Kuinka paljon huutoa ja itkua oli mennyt siihen, että hän oli päässyt irti tuskasta ja saanut elämänsä vihdoin siedettäväksi? Katsoin häntä edelleen, ja yhdessä tiiviissä silmänräpäyksessä hän lakkasi olemasta vieras. Minä pelästyin. Pelästyin hirvittävästi. Ajattelin lähteä pakoon.
- Viime yönä taivas oli niin musta, että tähdet näyttivät törmäävän ikkunaani. Olisin ulottunut koskemaan niitä kädelläni.
Minä ajattelin sinua.
Kohtasin hänen katseensa.
En kääntynyt pois.


P.S. Kirjan kansi saa minulta varauksettomat kehut! Rakastin sitä heti ensi näkemältä.  Ja kun lähemmin tarkastellessa tajusin, että kuvan naisen sisällä on meri, olin myyty. Yksi hienoimmista kansista tänä vuonna.

P.P.S. Huomenna kerron toisesta kirjasta, jonka kannessa on sateenvarjoa pitelevä ihmishahmo - ja hänenkin sisällään on villi luonto! Ei tosin meri, vaan metsä... Arvaatteko, mistä kirjasta puhun?

3 kommenttia:

  1. Tyrskyjen kansi on kieltämättä varsin onnistunut, samoin kuin koko kirja! Kirja kertoo niin ihanasti haikeudesta, että minulle tulee sitä ajatellessani haikea olo - haluaisin lukea sen taas uudestaan. Ehkä luenkin sen vielä kolmannen kerran. ;)

    Tyrskyjen usein mainittu pitkä jälkimaku pistää pohtimaan, ovatko Tärkeät Kirjat sellaisia, jotka tuntuvat aivan tyrmääviltä lukiessa vai näitä, jotka hiipivät salakavalasti mieleen ja jäävät sinne. Minulla on tunne, että usein suureltakin lukuelämykseltä tuntunut kirja unohtuu minulta pian lukemisen jälkeen, ja oikeasti suuria elämyksiä ovat ne, joita huomaa ajattelevansa vielä kauan lukemisen jälkeenkin.

    "Sanojen ja lauseiden välistä voi tuntea tuulen puhaltavan läpi. "
    Tuo oli hienosti sanottu - kiitos hienosta arviosta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kehuista Jenni :) Minäkin olen pannut merkille, että Tärkeät Kirjat ovat niitä jotka jäävät mieleen. Kun kuukauden lopussa tekee kuukausikatsausta lukemastaan, silloin sen näkee onko lukukokemus himmentynyt sumeaksi muistoksi, vai vieläkö kirjan ajatukset ja tunnelmat vellovat elävinä mielessä. Parhaimmat kirjat herättävät eläviä tunteita ja mielikuvia jopa vuosien perästä!

    VastaaPoista
  3. Elma Ilona, minulle tämä oli aivan hirveän vaikuttava kirja. Se jokin tässä. Meri, syrjästäkatsominen, vanha, salattu teko...villapaita joka tuoksuu häneltä, linnut, salatut asiat, tuuli, tuuli....

    Linkitän sinut nyt omaan arvosteluuni.

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.