bg

Free background from VintageMadeForYou

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Days 12 & 13 - Vanhaa ja uutta lempeä

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Marion Zimmer-Bradley: Avalonin usvat

Luin Avalonin usvat 13-vuotiaana, ja se teki minuun aivan valtavan vaikutuksen! Muistan kuinka kananlihalla sitä luin. Sitten kun aikuisena koetin palata kirjaan, ei se enää temmannutkaan mukaansa läheskään niin kuin silloin. Hyvä kirja se on yhä edelleen, jotain nuoruuden lumouksesta vain on poissa... ja vaikka kirja ei enää romaanina keikukaan kärkisijoilla, on siitä kuitenkin jäänyt lähtemätön jälki - mistä kertonee sekin, että toisen tyttäreni nimi on tästä kirjasta saatu. (Tyttären nimi ei kuitenkaan ole Usva :D)

Ja sitten lempikirjailija. Se oli kahden kauppa. Astrid Lindgren hävisi kalkkiviivoilla tälle:

Day 13 – Your favourite writer


Tätä tuskin tarttee selittää. Tove vaan on Tove!


9 kommenttia:

  1. Avalonin usvat on myös minun suosikkikirjoja :) Morre -nimi tuleekin Morgainesta (tai oikeastaan Morganasta, joka on Morgainen johdannainen).
    Oletko lukenut jatko-osia? Jos et, niin älä vaivaudukaan...

    VastaaPoista
  2. Hanna, aloin pari vuotta sitten lukea Avalonin valtiatarta, mutta ei oikein ottanut kipinää. En tiedä johtuiko kirjasta vai lukijasta...

    VastaaPoista
  3. Tuo kansikuva on niiiiiin nostalginen! Mä olen tätä kirjaa lukenut abt saman ikäisenä. Ja ihan mieletön elämys oli silloin. Mitenkähän nykyään olisi?

    VastaaPoista
  4. Salla, minäkin saan tuosta kannesta vieläkin väristyksiä vaikkei itse teksti enää niitä nostatakaan...

    VastaaPoista
  5. Mäkin luin tuon kirjan joskus 14-15-vuotiaana ja muistan kyllä pitäneeni siitä paljon. Tosin muistan miten Gwenhwyfar sai minut raivon partaalle ainakin kristinuskon tuputuksellaan, ja varmaan muutenkin.

    VastaaPoista
  6. Oi, olin jo unohtanut mutta niin minutkin :D

    VastaaPoista
  7. Täällä myös yksi Avalonin usvat teini-ikäisenä lukenut :)

    VastaaPoista
  8. Tovea ei tosiaan tarvitse selittää <3

    Ja ihana Avalonin usvat! Luin kirjan lukiolaisena useampaan kertaan. Kaikki kirjassa viehätti. Opiskeluaikoina "vanhempana" (eli 25-vuotiaana) ostin kirjan itselleni englanninkielisenä. Pidin edelleen tarinasta, mutta suurin taika oli menettänyt tenhonsa. En silti aio luopua tästä kirjasta hyllyssäni. :)

    VastaaPoista
  9. Ahmu, onpa jännää kuinka moni on nimenomaan teininä tämän lukenut! Kieltämättä kirja sopii hyvin teinitytön (ja miksei myös pojan) myrskyävään mieleen. :)

    Katja, ihan kuten blogissasi saoit niin rakkaat kirjat säilyvät rakkaina vaikka kirjamaku muuttuu ja kehittyy. Ensirakkauksilla on oma paikkansa sydämessä myös kirjojen suhteen ;D

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.