bg

Free background from VintageMadeForYou

maanantai 10. syyskuuta 2012

Katja Kaukonen: Vihkivedet


Eikä hän surrut, kellui vailla huolia. Niin kevyt on ihminen, joka ei pyristele turhaan vastaan, luottaa vain. Miltä tuntui maata veden päällä kasvot kohti korkeutta, luottaa veteen noin lujasti? Onnelliselta ukko minusta näytti. Hän oli maiseman viiva, osa horisonttia. Merkillinen kupru tukki, joka rikkoi veden kalvon, mutta yhtä lailla ilman, pönötti siinä kuin se kaikki olisi ollut hänen omaansa. Niin kuin olikin.

Katja Kaukonen: Vihkivedet
WSOY 2012

Katja Kaukosen novellikokoelma jatkaa esikoisromaani Odelman mystisenkauniilla poluilla. Kaukonen kirjoittaa maan hiljaisista: lapsista jotka ovat lapsia väärällä tavalla, miehistä jotka ovat liian kunnollisia kelvatakseen, naisista joitten ylle on laskettu liian paksu kerros hiljaisia vuosia. Kaikissa tarinoissa on vahvasti läsnä veden hiljainen mutta vastustamaton voima.

© Silvia Camporesi
Tarinautti lokikirjaan: Siitä pitäen kuin luin lumoavan Odelman, olen toivonut ja odottanut Kaukoselta uutta kirjaa. Ja nyt se sitten viimein tuli! Odotukseni olivat katossa, ja samalla hirvitti: voisiko edes olla mahdollista, että Kaukonen yltäisi uudestaan Odelman veroiseen ihanuuteen? Yleensähän näissä käy niin, että mitä kiihkeämmin odottaa, sitä katkerammin pettyy.  En varmaan olekaan ainoa, jota Vihkivetten lukeminen jännitti enemmän kuin lätkän mm-finaali ja euroviisukarsinnat yhteensä. Kaiken kukkuraksi minulla on novelli-intoleranssi! Vaan kuinkas sitten kävikään... Luin ensimmäisen lauseen ja upposin. Mystinen, tumma ja kylmäävän kaunis teksti virtasi suoraan sieluun. Viimeisellä sivulla, viimeisen lauseen lopussa nousin henkeä haukkoen pintaan. Oi, missä vesissä olen saanut uida!

Kaukosen novelleissa on paljon samaa kuin Odelmassa: sama maagisuus, moniselitteisyys ja melankolisuus, sama ilmaisun rikkaus ja herkkyys. Kaikkein eniten ihastuin novelleihin, joissa kuvattiin lapsia ja / tai naisiksi kasvavia tyttöjä:

Ehkä alkaisin tuottaa hyönteislapsia, toukkia, pieniä tiukkaan kapaloituja kääröjä, joita ei kukaan huolisi. Aikuiset väittäisivät, että puhuin taas omiani. He kääntäisivät päänsä eivätkä suostuisi katsomaan kummia kaitoja kasvoja, joissa oli heidän piirteensä. Se mitä koin, raukeaisi olemasta niin kuin kaikki, mitä aikuinen ei myöntänyt. Silti kantaisin sudenkorentoa poskeni piilossa lopun ikäni. Tuossa se kopteri nyt pörisi, tuli yhä lähemmäs. 

Heikkoa lenkkiä en novelleista löytänyt, vaikka suosikkeja sainkin. Kaikkein huikeimpina mieleen jäivät Lauteille mahtui vain kolme, Ei kivitetty väärintekijää ja Täydellinen ajoitus. Vähiten puhutteli kokoelman viimeinen kolmannes - mikä tosin johtunee pitkälti siitä, että ahmin kirjan hieman liian hosuen; en malttanut juurikaan sulatella vaan riensin novelleista toiseen, ja se kai sitten kostautui lievänä turnausväsymyksen tuntuna. Kokonaisuutena Vihkivedet kuuluu kuitenkin ehdottomasti kirjavuoteni kirkkaimpiin helmiin. 

  ©  Gregory Crewdson
Yöpaidan kangas tuntui tyyneltä, se oli syyskesän viileää vettä. Suljin silmät ja hivelin hänen lanteitaan, pyöreitä rantakiviä. Kuljin hänen vartaloaan pitkin menneeseen. Näin meidät jälleen yhdessä. Rannalla, kauan sitten. Vaimon uimapuku väreili vartalolla kuin toinen iho, enkä minä väsynyt ihailemaan hänen silmiään, loputonta sinistä vettä. Aurinko paistoi lämpimästi, olin juuri aikeissa suudella, kun hän keskeytti: 
"Minusta ei ole mihinkään seksitouhuihin, sairas ihminen. Kyllä sinun pitäisi se tajuta."

Summa summarum: Tiesin, että järvikin puhui. Kevättä yski ja puhui. Odotti jo. Minulla oli kiire.  Ostan hyvin harvoin kirjoja omaksi, jos kirpparilöytöjä ei lasketa - mutta tämä kirja on pakko saada omaksi ja pian.  (Ja taas huomaan, että olen jo alkanut odottaa Kaukoselta uutta kirjaa :D)

P.S. Seuraamistani bloggareista Vihkivesistä ovat jo ehtineet kirjoittaa SannaSara ja Riina.

16 kommenttia:

  1. Voi voi, tämä kirja on saatava lukuun heti!! Minäkin olen odottanut Odelmasta lähtien ja hyvältä vaikuttaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, tässä on juuri samaa lumoa kuin Odelmassa, ja kuitenkaan novellit eivät tunnu vanhan toistolta. Suosittelen siis!

      Poista
  2. Luin tämän viime viikolla ja olen aika lailla samoissa ajatuksissa kanssasi. Hieno, upea, maaginen, hieman synkkä ja kerrassaan vaikuttava kirja. Ja minullakin on pieni novelli-intoleranssi, mutta tämä kirja kyllä säväytti.

    Koetan kirjoittaa blogiini, kunhan Keltainen viikko on ohi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ihmiseksi joka ei lue novelleja olen lukenut parissa kuukaudessa paljon novelleja! Tekee hyvää välillä poiketa lukutottumuksistaan, ja tämän kirjan kohdalla se todella kannatti. Jään odottamaan bloggaustasi!

      Poista
  3. Onpa ihanaa, että tykkäsit niin paljon! Hienon hieno, maaginen, upea kirja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, Sanna! Hienosti bloggasit kirjasta.

      Poista
  4. Tästä on ollut niin paljon juttua blogeissa, että aloin itsekin kiinnostua kirjasta. Mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pii, mielenkiintoisia ovat novellitkin. Tästä tuli paikoin mieleen lyyrisempi versio Verrosesta, siis samaa terävää havainnointia mutta runollisemmin.

      Poista
  5. Ihanaa, että Kaukosen teokset ovat löytäneet yleisönsä. Minäkin aion niihin tutustua, ja tämä Vihkivedet on alkanut mm. sinun kuvauksesi perusteella houkutella vielä Odelmaakin enemmän. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, nyt kun sanoit niin huomasin että nämä noveelit tosiaan voisivat olla hyvä pehmeä lasku Kaukosen kieleen ja siis passata mainiosti ensin luettavaksi.

      Poista
  6. Odelma on kannatellut kauniilla kielellään pitkälle, minäkin odotan Vihkivesien lukemista innolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, minä olin varautunut odottamaan kauemminkin, mutta ilokseni kirja saapui kirjastoteitse yllättävän nopeasti! Toivottavasti sinäkin pian pääset Vihkivetten äärelle.

      Poista
  7. Hieno arvio hienosta kirjasta! <3

    Ihanaa että ihastuit Vihkivesiin näin kovasti (tosin kyllä arvasinkin että näin tulee käymään... :)! Minulle se on ollut Köngäksen Dora, Doran ohella yksi vuoden parhaista kotimaisista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minäkin odotan kovasti Dora, Doraa ja samalla ensitutustumistani koveasti kehuttuun Köngäkseen.

      Poista
  8. Oikein hieno arvio. <3 Kiva, että sinuunkin tämä iski näin voimakkaasti.
    Aivan totta, kuten sanoit, ei tästä heikkoja lenkkejä löydy vaikka jotkut teksti suosikiksi nousevatkin. Olet myös jo toinen ihminen, joka on vallan ihastunut ja myyty Vihkivetten jälkeen, vaikka onkin vielä ennen lukemisen aloittamista kärsinytkin jonkinlaista novelliantipatiaa. :) Kaukonen selvästi osaa asiansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee!
      Erityisen allerginen olen ollut kotimaisille novelleille. Nyt olen lyhyessä ajassa lukenut kolme kotimaista novellikokoelmaa, ja ne ovat olleet niin positiivisia kokemuksia että hyllyssä on jo neljäs, sekin kotimainen. Mukavaa laajentua lukijana ja kasvaa kynnystensä yli!

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.