bg

Free background from VintageMadeForYou

lauantai 22. syyskuuta 2012

Sarjakuvaperjantai: Mustasuon mysteeri


Kati Närhi: Mustasuon mysteeri.
WSOY 2012

Mysteereitä rakastava orpotyttö Agnes on täällä taas! Saniaislehdon salaisuuksista tuttu nyreä varhaisteini on oma utelias itsensä myös Mustasuon sisäoppilaitoksessa, johon hän on joutunut  isoäidin loukattua jalkansa.
Kuten sisäoppilaitoksilla kautta maailman sivun, myös Mustasuolla on synkkä salaisuus: sieltä huhutaan katoilevan surullisia tyttöjä. Agnes alkaa tietysti selvittää asiaa, joka yllättäen näyttääkin liitttyvän jotenkin hänen omien vanhempiensa selvittämättä jääneeseen kuolemaan. Mysteerien ratkomisen ohella Agnes tuttuun tapaansa tarkkailee ja havainnoi ympäristöään omalla pikkuvanhalla tavallaan. 


Kati Närhen toinen täyspitkä sarjakuvaromaani jatkaa Saniaislehdossa tutuksi tullutta tarinaa, joskin piirun verran syvällisemmin ja tummemmin. Vino huumori on yhä läsnä, mutta kertomuksen teemat ovat vakavat: kiusaaminen, kuolema, psyyken hauraus ja jopa rodunjalostus. Ulkopuolisena viihtyvä Agneskaan ei voi välttää joutumasta mukaan ihmisten peleihin, joissa heikot sortuvat elon tieltä - tai jos eivät sorru, niin sorretaan. Silti tarina ei ole toivoton, ja loppuratkaisu on onnistunut sekoitus iloa ja surua.
'

Tarinautti lokikirjaan: Luin hiljattain Saniaislehdon salaisuudet ja ihastuin. Kuultuani kakkososan olevan painokoneissa, pyysin kirjasta arvostelukappaletta jota sitten malttamattomana odotin. Kun lopulta sain Mustasuon mysteerit käsiini, ahmin sen yhdeltä istumalta - ja arvatenkin aivan liian nopeasti.
Koska ykkösosa oli minulla niin tuoreessa muistissa, oli vertailu helppoa - liiankin helppoa. Niinpä ensivaikutelmani oli  nihkeä. Ykkösessä hurmanneen hilpeän episodirakenteen rinnalla juonikeskeinen kerronta tuntui turhan tavanomaiselta ja juoni itsessään vähän tylsältä. Närhen naljailu on edelleen lennokasta, mutta ei aivan yllä ykkösosan tasolle. Tarinan makaaberit elementit myös vaativat hieman sulattelemista, ja sisäoppilaitoksen nirppanokkatytöistä oli henkilöinä vaikeampi pitää kuin esim. Saniaislehtoa hallineesta isoäidistä, joka Mustasuossa on selvästi pienemmässä roolissa. Laskin kirjan kädestäni lievästi pettyneenä - mutta pian huomasin ajatusten edelleen askartelevan albumin parissa. Huomasin haluavani revanssia, ja luettuani albumin uudelleen jäin tuijottamaan takakantta ja tajusin: eihän tämä ollutkaan huonompi,vain eri tavalla hyvä!


Summa summarum: Laiha-Laina apea painostansa vapahtui. / Ei nähty Lainaa enää, mitä lie tapahtui. Tytöt on tyttöjä myös sisäoppilaitoksessa. Toivoa sopii, että Agnesista kuullaan vielä!

10 kommenttia:

  1. Luin tämän myös sarjakuvafestivaaleilta ostettuna tuoreeltaan, ja jännästi lukukokemus erosi joissain kohdissa...minun huumoriini tämä toimi (vielä) paremmin kuin edeltäjänsä mutta pidin tätä vähän pinnallisempana koska Agnesin hahmo ei tuntunut olennaisesti kehittyvän ja muut hahmot pysyvät kuitenkin sivuhahmoina...mutta tuo on kyllä totta että mukaan on tullut vakavampia teemoja ja sitä kautta toisessa osassa on myös syvyyttä.

    Erilainen mutta hyvä :) Ja ilmeisesti kolmas osa on tulossa joskus, tämä kyllä vain kasvatti nälkää lukea lisää Agnesin seikkailuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Kun sanoin että naljailu ei yltänyt ekan osan tasolle, tarkoitin juuri tuota että piikit jäivät vähän pinnalliseksi. Tuo tylsyys oli aika pitkälti lukijan silmissä, sillä toisella lukukerralla huomasin hymyileväni seikoille jotka ekalukemalla olin kiireissäni missannut. Tämä kritiikki siis osuu omaan nilkkaani enemmän kuin itse teokseen!

      Poista
  2. Minullakin tämä lukulistoilla ja olen kyllä aika innoissani! VÄhän ehdin alkua jo aloittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, Agnesilla taitaa jo olla oma vannoutunut lukijakuntansa. Minä ainakin kuulun siihen tämän kakkososan jälkeenkin :)

      Poista
  3. Orpotyttö Agnes on anarkistisuudessaan ehdottoman rakastettava, tosin Mustasuon mysteeri ei uponnut minuun ihan niin hyvin kuin Saniaislehto.

    Ja mistäpä Kati Närhi näkeekään yöllä unia? Tietenkin sivupersoonansa, kirjastonhoitaja Serafiina Lumpion elämästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hykertelin tuolle sivupersoonalle minäkin :D
      Jos pakko olisi pistää kirjat paremmusujärjestykseen niin kyllä minäkin pidinvielä enemmän Saniaislehdosta )lukujärjestykselläkin voi olla osansa asiaan).

      Poista
  4. Minulla on tarkoitus lukea Saniaislehdon salaisuudet. Jos innostun siitä, niin ehkä tästäkin?

    Sinulle on jotain blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Kannattaa tosiaan ehdottomasti aloittaa Saniaislehdosta. Jään mielenkiinnolla odottamaan mietteitäsi siitä!

      Poista
  5. Tykkään kovasti sarjakuvan värimaailmasta ja Agnesin ilmeistä :) Pitää käydä kurkkaamassa josko Saniaislehdon salaisuudet (ainakin aluksi) löytyisi lähikirjastosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo värimaailma on tosiaan miellyttävä ja sopii loistavasti tarinan henkeen. Toivottavasti lähikirjastostanne löytyy!

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.