bg

Free background from VintageMadeForYou

tiistai 4. joulukuuta 2012

Irja Sinivaara: Sinisiin ilmoihin


Suursaaren hämärä sini, merestä nousevat laet ja metsäiset rinteet ovat silmälle kohtaamattomia, niitä ei usko todeksi. Jos Ida olisi tullut saareen oman vahvuutensa ohjaamana, saari olisi lannistanut hänet. Hän ei olisi rantautunut, vaan olisi palannut mantereelle ja katsellut sieltä tänne ja ajatellut, että miten julkesi koskaan lähestyä korkeaa maata. Lapsi hänen sylissään oli pehmeä ja raskas kuin myllynkivi. Ida riisui kivistävät kenkänsä ja asteli paljain jaloin taloon, joka oli ollut pitkään tyhjillään, tähän taloon. Lapsi oli ristitty muutamaa päivää aiemmin Sanni Annikiksi. Ida ei välittänyt pitkistä katseista, vielä vähemmän silloin kuin nyt. Hän kantoi rikoksensa, muita taakkoja häneen ei mahtunut.

Irja Sinivaara: Sinisiin ilmoihin
Tammi 2009

Kesä vuonna 1939 on harvinaisen kaunis ja lämmin. Sodan uhka on hiipinyt Suomenkin ylle, mutta Suursaaressa Kotkan edustalla eletään kuin ennenkin. Ida on vahvatahtoinen nainen, joka asuu Geologi Suomaan taloa tyttärensä Sannin kanssa. Suursaari on turistien suosiossa, ja Idakin on tuttuun tapaan majoittanut kesävieraita taloonsa. Tämän kesän vieraat ovat omalaatuista väkeä: hunsvotti taiteilija Ahma ja hänen huomionkipeä rouvansa Muusa. 

Sopeutuminen saaren oloihin ei ole käynyt hetkessä. Aivan täysin Ida ei suostu sopeutumaan vieläkään. Saaresta on kuitenkin tullut hänelle koti, jonne hän kuuluu, vaikka onkin outolintu saarelaisten joukossa. Sanni-tytär puolestaan haaveilee mantereesta, hän haluaa lähteä niin kuin nuoret aina. Ida ei kuitenkaan halua päästää tyttärestään irti, loukkaamaan siipiään suureen maailmaan. Nuori, vinksahtaneeksi leimattu Vili on Idan mielestä sopiva sulhanen Sannille.

Pohjoisen taivaalta lumiauran muotoinen parvi kamppaili tuulessa saarta kohti. Taivaan näytelmät keväisin ja syksyisin liikuttavat kaikkia. Sen verran jokainen on siivetön, että nostaa katseensa, kun taivas täyttyy muuttajien huudoista. Granfors oli heti pää kenollaan, hyvä ettei niska pudonnut.


Tarinautti lokikirjaan: Irja Sinivaaran nimi ei usein tule vastaan. Niinpä kun tartuin tähän kirjaan, en osannut odottaa mitään. Suursaari oli kuitenkin miljöönä niin kiehtova, että lainasin kirjan vaikken sen kannesta pahemmin pitänyt. En ehtinyt lukea montaakaan sivua, kun olin jo täysin tarinan lumoissa. Sinivaaran taidokas kerronta luo Suursaaren henkilöt ja seudut niin elävinä silmien eteen, että paatunutkin lukija tempautuu väkisinkin mukaan. 

Hieman yllätyin siitä, että tarinan draama kumpusi vähemmän ulkoisista tapahtumista ja enemmän ihmisten sisältä. Menneisyys on taakka, jota Ida ei pääse pakoon edes syrjäiselle Suomenlahden saarelle. 

Loppua kohden lumous hieman laimeni. Tarina jäi vähän polkemaan paikoilleen, eikä Idan salamyhkäinen menneisyys aivan lunastanut lupauksiaan. Kokonaisuus oli kuitenkin vaikuttava, ja Suursaari henkilöineen säilyy varmasti mielessä pitkään. Minua viehätti erityisesti voimakastahtoisen Idan kursailematon elämänasenne: Moni välttämättömyys täytyisi pudottaa mielestä niin että se menisi rikki kuin porsliinikuppi, moni huono tottumus

Sinisistä ilmoista on nauttinut ja blogannut myös Kirsi. Hän on lukenut myös Kevään hämärän, jossa Sannin ja Idan tarina jatkuu.

Summa summarum: Tulevaisuutta, ideoita ja suunnitelmia, niitä ei häneltä ulosmitata. Epäuskosta hän tekee teon ja kiellosta kaksi tekoa, joista pitäjänhistoriassa kerrotaan pitkin ja kunnioittavin lausein --- Hieno, aito ja kauniisti kerrottu tarina vahvoista ihmisistä historian pyörteissä.


8 kommenttia:

  1. Voi että! Tämä kirja on ollut lukulistallani aina Kirsin postauksesta lähtien, mutta en ole vieläkään ehtinyt sitä lukea. Arviosi nosti kirjaa monta pykälää ylöspäin pinossa, toivon todella ehtiväni tähän pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdesta lukemastani Sinivaaran kirjasta, tästä ja Kevään hämärästä, pidän enemmän tästä. Minut lumosi Suursaari, ja oli pakko hieman selvitellä saaren historiaakin. Kevään hämäräkin on hyvä, taidokas romaani, mutta se ei enää sytyttänyt tämän lailla.

      Poista
    2. Kirsi, minulle kävi samoin... yksi ilta meni googletellessa ja sivistyessä. Suursaareen ihastuin minäkin.

      Poista
    3. Sara, uskon että tykkäät tästä. Tämä oli todella positiivinen yllätys, ja toivonkin että kirjalle syttyisi blogisavuja lisää.

      Poista
  2. Kiitos kirjan esittelystä, Elma Ilona!

    Yhtään Sinivaaran kirjaa en ole lukenut, valitettavasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, tämä on kyllä ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Luulen että pitäisit tästä kirjasta!

      Poista
  3. En ole kuullutkaan Sinivaarasta. Kaunis on nimi sekä kirjailijalla että kirjalla. Kuulostaa kesälukemiselta..tai valolta keskelle kaamostanne siellä päin mualimmoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan kesäinen, mukava oli lukea itsensä kesään, kun ulkona talven eka paukkupakkanen riehuu...

      Sinivaaran Naisten viikko on saanut jonkun verran näkyvyyttä, enemmän ainakin kuin tämä. Ansiotta on jäänyt niin vähälle huomiolle sekä kirjailija että kirja!

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.