bg

Free background from VintageMadeForYou

lauantai 29. joulukuuta 2012

Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo


Pitkän aikaa me seisoimme siinä. Kaikki oli käynyt niin kummallisesti ja äkkiä. Meillä kahdella tytöllä oli ikioma pieni talo! Ihan oikea talo. Sillä oikea se oli. Me kosketimme hyvin kunnioittavasti rautaporttia, ja se oli ihan oikea portti. Ja me saimme asua talossa kahden ilman ketään aikuista. Ilman Minnaa ja Adelea ja ilman riiteleviä sisaria ja kiusaa tekeviä veljiä. 
Ja kaikkein hauskinta oli, ettemme vielä tienneet talostamme mitään. Se oli edessämme kuin joululahjakäärö juuri ennen aukaisemista. Minkähänlaista siellä oikein mahtoi olla?
Kädet toistemme kaulalla me käännyimme ja lähdimme astumaan kohti ikiomaa taloamme.

Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo
WSOY 1966
Kuvittanut: Maija Karma

Onneli ja Anneli ovat kaksi ihan tavallista tyttöä, joita eräänä kauniina kesäpäivänä kohtaa mitä epätavallisin onni: kiltti rouva Ruusupuu "myy" heille ikioman kodin! Huolimaton rakennusmestari on tehnyt siitä epähuomiossa kahden pienen tytön talon, ja niinpä se on kuin luotu Onnelille ja Annelille. Riemuissaan he tutkivat uutta kotiaan, jossa on kaikkea mitä kaksi pientä tyttöä toivoa saattaa, ja jossa siivoaminenkaan ei ole ikävä velvollisuus, vaan oikein kotoisaa ja hauskaa. 



Koska Ruusukuja ei ole mikään tavallinen kuja, on siellä myös ihmeellisiä naapureita: Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarhassa kasvaa joulukoristeita, ja kiukkuisella rouva Rusinalla on kaappi täynnä riemunkirjavia säästöporsaita - ja sydän täynnä huolella säästettyä surua. 



Poliisiystävänsä Urho Ulpukan kanssa tytöt joutuvat myös jännittävään seikkailuun, ja lopuksi järjestetään tietysti suuret juhlat tyttöjen talon puutarhassa.

Sitten jaoimme jokaiselle yllätyskananmunan, ja kun ne särjettiin, niistä tuli mitä ihmeellisimpiä yllätyksiä. Joku sai kuvakirjan, joku kumisaappaat, jollekulle tuli ihan oikea retkeilyteltta, eräässä oli nukke ja nukenvaunut, ja kaikkea ihmeellistä niistä tuli..


Tarinautti lokikirjaan: Jostain syystä en koskaan ole tullut lukeneeksi Onnelin ja Annelin taloa. Nyt otin vahingon takaisin, ja kyllä hyvää kannattikin odottaa! Tämä on juuri niin ihana kuin kuvittelin sen olevan, ja oikeastaan vähän ihanampikin. 
Kuusivuotiaskin piti kirjasta kovasti. Ainut miinus hänen kannaltaan oli että kirjaston kirjan kuvia ei saanut värittää. (Taidankin tietää, minkä kirjan tytär saa ensi jouluna lahjaksi ;))


Summa summarum: Emme malttaneet vielä mennä sisälle. Istuimme kuistin portaille ja katselimme puutarhaamme. Lyhdyt paloivat puiden oksilla, ne keinuivat hiljaa, kun tuuli liikutteli oksia, ja silloin tällöin kopsahti vielä maahan jokunen myöhäinen karamelli. Kerrassaan lumoava, suloinen hyvänmielensatu unelmakodista, josta tuleekin totta.

P.S. Onnelista ja Annelista ovat blogannneet (ja tykänneet) lisäkseni Siniorvokki, SallaKirjatoukka, Rouva Huu sekä Millimolli, jonka tämä kirja saa onnelliseksi. Ja niin se muuten sai minutkin!

8 kommenttia:

  1. Tämä on ihana kirja! :)
    Ja ymmärrän lapsesi tuskan tuossa väritysasiassa, minäkin olisin pienenä halunnut värittää kaikkien mustavalkoisten kirjojen kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, sama juttu olvä minullakin lapsena! Kun vähän vartuin, olin tosi ylpeä kun äiti antoi minun värittää muumikirjoja. Mutta Liisaa ihmemaassa äiti ei antanut minun väritettäväkseni, sen hän nimittäin halusi värittää itse!! Nytt hyllyssäni aarteena komeilee äitini värittämä kirja, josta en varmasti luovu ikinä.

      Poista
  2. Minulle Onneli ja Anneli ovat jääneet vähän vieraiksi, harmillinen takaisku joka onneksi lienee korjattavissa. Muistan heidät hämärästi lapsuudesta, mutta omille lapsilleni en tullut heitä esitelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on käynyt samoin monen hienon kirjan kanssa, mm. Anni Swanit ansaitsisivat ehdottomasti uusioluvun. Ehkä sitten syttyisin esittelemään ne lapsillekin.

      Poista
  3. Minä tykkäsin Onnelista ja Annelista aivan hulluna pieneä! Tosin joskus niiden lukemisesta tuli melkein paha mieli,kun olisin halunnut niin kovin, että oma elämäkin olisi ollut samanlaista ihanuutta kuin Onnelin ja Annelin :P Olisipa kiva joku kerta lukea uudestaan!

    Olipa tyttärelläsi erinomainen oivallus, että nuo kuvathan voi hyvin värittää! Minä luulen, että jos joskus satun saamaan kirjan omaan hyllyyn, niin matkin tytärtäsi ja väritän myös! :D Niistä tulisi hienoja.

    Suosittelen myös jatko-osia, jos niitä et ole lukenut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, heti kun pääsen kirjastoon aion etsiä käsiini Onnelin ja Annelin talven!
      Ymmärrän hyvin tuon pahan mielen, itsekin varmasti olisin pienenä potenut kotikateutta kun meidän talo oli aika spartalainen ja puutarhassa kukki vain pottu...

      Poista
  4. Voi että, Onneli ja Anneli on todella ihana. Muistan kun sain pienenä joululahjaksi mummiltani Onnelin ja Annelin yhteisniteen joka sisältää kolme kirjaa. Täytyisi kyllä joskus lukea taas uudestaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin tekisi mieleni nyt hankkia tuo yhteisnide "lapsille" lahjaksi ;)

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.