bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 7. joulukuuta 2012

Runojoulukalenteri, luukku 7: Jos syleilen kuin viimeistä kertaa


Syvällä kuiskivassa kotimetsässä
aikaisaamun vitivitivalkean 
pakkaspalatsin hämärhuurussa
minä suljen silmäni 
ja silmittömästi
syleilen isänmaani kuusta.
Poski karheaa kaarnaposkea
vasten, pihkan parantava
mahlalääke sormenpäissäni,
hiuksissani neulasten tuoksu
kuin vanhasta viisaasta naisesta,
isoäidistä, joka ymmärtää
puhumattakin ja hyräilee 
rauhoittavasti.
Korkea kuiskiva kuusi
vitivitivalkea pakkashuivi
harteillaan ottaa minut 
suojaan helmojensa alle.
Sinustako äitikuusi syntyivät ne kuuset?
Syntyivät työmiesten tupakkaholkit,
tupakkalaatikoiden takakansiin
piirrettyjen talojen lankut,
sinustako halvat höyläämättömät arkut?
Sinusta, sinusta äitikuusi lämmöllä.

Ja sinusta lensivät havunsiemenet
multaan ja veteen, virtasivat
jokia pitkin ja missä
kaivattiin lohdutusta
alkoivat kasvaa neulasia ja hyräillä.
Vitivitivalkean pakkaspalatsin
hämärhuurussa oravien jänisten
ja hirvien joukossa minä syleilen
kotimetsän äitikuusta ja me
tanssimme humisevanhuojuvaa viimavalssia.
Maapallon pyöreys on minun kuuseni
odottava vatsa, sen silmiä
ovat lempeänhehkuvat täysikuut.
Ja hirven kesyttömyys
sen loikatessa puron yli
vitivitivalkean ja vihreän
kuiskivaan äärettömyyteen
sen maailmanliike, seisahtamaton
ja synnyttävä.

Ohihumisevan huikaisevan 
 hetken minä syleilen
kotimetsän äitikuusta.
Jos syleilen etäisten peltikaupunkien
kylmiä katulyhtyjä, syleilen kotimetsän kuusta.
Jos syleilen arkoja neitsyitä tai katkeria
huoria, syleilen kotimetsän kuusta.
Jos syleilen kuin viimeistä kertaa
sillankaidetta ja tuijotan
veden lopulliseen tummuuteen,
syleilen kotimetsän kuusta ja pelastun.
Jos syleilen vaimoani, syleilen
kotimetsän hyräilevää kuusta.
Jos syleilen, syleilen vitivalkeassa hämärhuurussa
kuumottavin poskin kotimetsän
äitikuusta ja kaikkea
ikuisesti nuorta
ja viisasta.

~Tommy Tabermann~


PÄIVÄN GALLUP: Tuleeko teille oikea kuusi, muovikuusi vai ei kuusta lainkaan? Ja onkohan kellään muulla kuin minulla taipumus hamstrata uusia ihania koristeita, vaikka kotona on jo enemmän kuin oksille mahtuu? ;)

2 kommenttia:

  1. Kiitos postauksesta, Elma Ilona!<3

    Meille tuo mies oikean pienen kuusen, jonka koristelen olkikoristeilla ja sähkökynttilöillä, täti tietenkin latvaan!:))

    Oikein hyvää viikonlöoppua sinulle ja perheellesi!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Aili! Olkikoristeet ovat ihania, laittaisin itsekin niitä jos en tietäisi että lasten käsissä ne eivät kauan kestäisi ;)

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.