bg

Free background from VintageMadeForYou

maanantai 11. helmikuuta 2013

Otfried Preußler: Ryöväri Hurjahanka


Ryöväri Hurjahanka suhtautui työhönsä tunnontarkasti. Kesällä hän nousi arkisin aina ylös tasan kello kuusi, ja viimeistään puoli kahdeksalta hän lähti rosvonluolastaan töihin. Tänäänkin hän oli maannut jo kahdeksasta lähtien väijyksissä metsän reunassa värihernepensaan takana ja tarkkaillut maantietä kaukoputkellaan. Mutta kello oli jo puoli kymmenen, eikä saalista vieläkään ollut säkissä. 
- Huonot ajat! manaili ryöväri Hurjahanka. - Jos tämä tällainen jatkuu, on minun vähitellen etsittävä itselleni uusi ammatti. Rosvoilu tuottaa pitkän päälle liian vähän, ja rasittavaakin se on! 
Hän aikoi juuri - mitä hän muutoin teki työaikana erittäin harvoin - suoda itselleen hyppysellisen nuuskaa. Silloin hän kuuli käsikärryjen ratinaa maantieltä. 

Otfried Preußler: Ryöväri Hurjahanka
Weilin+Göös, 1987
Alkuteos: Der Räuber Hotzenplotz, 1962
Suomentanut: Ulla Ropponen
Kuvitus: F.J. Tripp

Kasperi ja Seppeli ovat kaverukset, jotka joka sunnuntai käyvät isoäidin luona kakkukahveilla. Mutta eräänä sunnuntaina kakkukestejä ei voi järjestää, sillä häijy ryöväri Hurjahanka on ryöstänyt isoäidin uuden kahvimyllyn! Konstaapeli Tarkkalainenkaan ei voi seitsenpuukkoiselle ryökäleelle mitään, mutta Kasperi ja Seppeli päättävät voida ja lähtevät rohkeasti vangitsemaan pelättyä roistoa. Matkaan tulee tietysti mutka jos toinenkin, ja Kasperi päätyy suuren ja kiukkuisen velhon, Petrosilius Äksyliinin linnaan perunoita kuorimaan. Vaan mikä synkkä salaisuus mahtaakaan piillä linnan kellarissa, ja mitä tapahtuu, kun velho luulee Kasperia Seppeliksi?




Sitten hän kiiruhti linnan torniin, astui taikatakilleen ja suhahti matkaan.


Tarinautti lokikirjaan: Bongasin tämän hauskalta kuulostavan kirjan Maijan blogissa. Seuraavalta kirjastoreissulta se sitten jo kotiutuikin, ja eskari-ikäinen ihastui tarinaan niin, että se tuli lukaistua muutamassa illassa. Hieman piti lukijan lennosta siivota Hurjahangan ja varsinkin velhon kielenkäyttöä, kun aivan kaikkia ilmaisuja ei tehnyt mieli lapsille opettaa ;) Mutta kokonaisuutena kirja oli mainio tuttavuus. Jos löytäisin kirjan kirpparilta,ostaisin sen omaksi niin että tytär saisi luvan värittää kirjan veikeät mustavalkoiset kuvat!


Summa summarum: Ryöväri Hurjahankaa on hauska ja jännittävä seikkailukertomus, jossa paha saa palkkansa perinteiseen malliin ja lopussa kiitos seisoo.

4 kommenttia:

  1. Kivaa että luitte tämän! :) Kieli oli tosiaan melko roisia, mutta minä en jaksanut sensuroida, kun on me jo Ronja Ryövärintytärkin luettu. Ja munkin tekis mieli värittää nuo kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, turhaan varmaan minäkin nipotin... Ronjakin on meillä lukulistalla, lienee siis parasta löysätä pipoa :D

      Poista
  2. Hih, varsin vekkulin näköinen rosvo! Kuvat näyttävät kerrassaan hupaisilta.

    Vaikka nuo haukkumasanat "rosvonhölmäke" ja "hömötiaisen hömötiainen" kuulostavat hauskoilta eivätkä sinänsä ole kovin rumia sanoja, on tietysti ihan hyvä kysymys, tarviiko lasten kirjoissa esiintyä toisten nimittelyä ja haukkumista. Lapset ottavat niin helposti opikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kirjassa oli myös "oikeita" kirosanoja, helvettiä yms... turhaanhan minä tutkainta vastaan potkin, oppii ne kuitenkin kaikki rumat sanat ja semmoisiakin mitä minä en edes tunne :D Mutta en sentään ite viitti opettaa.

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.