bg

Free background from VintageMadeForYou

lauantai 23. helmikuuta 2013

Muumimamma, koditon yksinhuoltaja


- Onko isästä nyt tullut hattivatti? kysyi Muumipeikko. 
- Ei tietenkään! Sanoi hänen äitinsä. - Ymmärräthän, että he vain narrasivat hänet mukaansa. 
- Ajatella jos tapaisimme hänet jonain kauniina päivänä! sanoi Tulppaana. - Hän varmaan ilahtuisi, eikö vain?
- Varmasti, sanoi Muumimamma. - Mutta ei niin taida käydä. Ja hän alkoi itkeä.

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
WSOY 1992
Alkuteos: Småtrollen och den stora översvämningen 1945/1991

Muumit ja suuri tuhotulva on tarina siitä, kuinka muumiperheestä tuli se muumiperhe, joka meille kaikille on tv:stä tuttu. Seesteisen äitihahmon sijasta tapaamme hermoherkän yksinhuoltajan, joka epätoivon vimmalla etsii itselleen ja pojalleen uutta kotia. Perheen isä on levoton kulkuri, jonka mukana perhe on muuttanut kaakeliuunista toiseen. Tarina alkaa siitä, kun muumipappa on hylännyt perheensä ja karannut hattivattien matkaan, ja muumimamma sekä muumipeikko ovat joutuneet mierontielle. Matkallaan he kohtaavat monia vaaroja, mutta myös yllättävää ystävällisyyttä, ja loppujen lopuksi tarina saa kuin saakin onnellisen lopun: tulva väistyy, kadonnut perheenpääkin löytyy, ja uusi onnellinen elämä Muumilaaksossa voi alkaa.

- Kiiltomatoja, sanoi Muumipeikon äiti; mutta heillä ei ollut aikaa jäädä katsomaan niitä lähemmin. He olivat näet etsimässä mukavaa lämpöistä paikkaa, johon rakentaa talo ja ryömiä siihen sisään ennen talven tuloa.

Tarinautti lokikirjaan: Tämä oli pitkään ainut muumikirja, jota en koskaan ole lukenut. Joitakin vuosia sitten taisin tosin lainata sen kirjastosta, mutta muumien privitiivinen ulkomuoto tuntui vielä silloin niin vieraalta, etten tullutkaan lukeneeksi kirjaa. Vasta Sirke Happosen Muumiopas sai minut muuttamaan mieleni, eikä alkumuumien "muotopuolisuuskaan" enää häirinnyt lukemisen iloa. Aikuismaisempaan tyyliin totuttuani jopa nautin kuvituksen alkuvoimaisesta ja maalauksellisesta tunnelmasta.

Välistä he näkivät jonkun merenneidon tanssivan ohi aaltojen, välistä vilahti esiin koko joukko pieniä merenpeikkoja.

"Muumien synkkä menneisyys" oli kiehtovaa ja valaisevaakin luettavaa. Muista muumikirjoista tutuksi tullut ydinperheidylli ei olekaan itsestäänselvyys; mamman ja papan rakkaustarinaan mahtuu myös vaikeita aikoja. Perheensä hylännyt Muumipappa on kuitenkin tervetullut takaisin, ja kun unelmien kodista vihdoin tulee totta, ei kai ihmekään että muumit sen koommin ovat vaalineet sitä -ja toisiansa- juuri niin suurella hellyydellä kuin myöhemmissä muumikirjoissa kerrotaan.

Ja siellä, niityn keskellä, oli talo joka oli melkein kuin kaakeliuuni, hyvin hieno ja siniseksi maalattu.


Uusiakin tuttavuuksia kirjasta löytyi. Esim. sinitukkaisesta Tulppaanasta olisin mielelläni lukenut lisääkin. Kaiken kaikkiaan kirja jätti juuri sopivan nälkäiseksi: men hur gick det sen?
Heidän tulppaaninsa loisti jälleen, se oli avannut kaikki terälehtensä, ja sen keskellä seisoi tyttö, jonka kirkkaansininen tukka ulottui jalkoihin saakka.


Summa summarum: Sinä tässä tyhmä olet, puuskahti Muumimamma, sillä hän oli hermostunut. Jännittävä seikkailusatu ja kiehtova kurkistus muumiperheen menneisyyteen. 

14 kommenttia:

  1. Ohhoh! Aivan uutta minullekin, pitääpä katsoa onko tarina niissä Muumilaakson kootuissa, joita meillä on tuolla pari osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, tämä muumiesikoinen taitaa olla monelta löytämättä vielä... tässä ei muumifilosofia ole kerennyt kehittyä kirkkaimpaan hehkuunsa vielä, mutta kaikki ainekset ovat jo kasassa.

      Poista
  2. En ole tätä muumikirjaa vielä lukenut ja olen hankkinut sen vasta joku aika sitten. Kiinnostavaa muumiperheen historiasta, jota tosiaan ei osannut odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sitten, miten sinä kirjan koit :)

      Poista
  3. Minulla on ollut tämä vuosikausia omassa hyllyssä ja muutamaan kertaan olen sen innolla lukenut. Kirja viehättää minua kovasti juuri tuon hieman erikoisemman asetelmansa vuoksi ja ihanien, ihanien kuviensa takia. Upea kokonaisuus kaiken kaikkiaan – täytynee taas pian lukea se uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että muutkin ovat tämän löytäneet! Tämä on tosiaan viehättävän erilainen muumi.

      Poista
  4. Pieni visiittini blogissasihan tarjosi kasan uutta muumi-tietoutta. Kiitos! Olen vasta viime vuosina alkanut pikkuhiljaa lukemaan muumikirjoja, mutta pienempänä keräilin iltapäivälehdissä ilmestyneet sarjakuvat omaksi albumiksi. Muuten olenkin vain katsellut tv-sarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, minulla on näköjään menossa ex tempore-muumiteema! Ja lisää on tulossa, ensi kuussa luen vielä yhden muumiväitöskirjan sekä santsaan muumikirjan, jonka olen lukenut vain kerran ja senkin kauan sitten.

      Poista
  5. Minä luin tämän silloin kun luin muutkin muumit (siis aikuisiällä uudelleen), ja oli kyllä hauska päästä näkemään muumit itselle vieraina, mutta kyllä muumit ovat huippuunsa hioutuneet paljon tämän jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta. Muumifilosofian huikeimpia kukkasia tästä kirjasta ei löydä.

      Poista
  6. Minäkään en ole tätä muumia vielä lukenut. Aloitinkin vasta "oikeiden muumien" lukemisen viime kesänä. Minua itse asiassa viehättää todella paljon tämä alkukauden hieman kömpelö kuvitustyyli. Varsinkin vihreäsävyinen kansikuva näyttää todella mystisen kauniilta. Sen sijaan kun loppuvuodesta luin viimeistä muumikirjaa, Sent i November (Muumilaakson marraskuu), kiinnitin huomiota, että en pitänyt yhtään sen kuvituksesta. Sekin oli todella kömpelöä, mutta eri tavalla. Vaikutti jotenkin huolimattomasti ja pikaisesti piirretyltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Nämä muumikuvat ovat kuitenkin harkittuja, sommiteltuja ja yksityiskohtaisia, marraskuussa enämpi luonnosmaisia. Minua kyllä viehättivät nekin, ehkä juuri luonnosmaisuudensa tähden.

      Poista
  7. Apua, nyt vasta tajusin, että tätä kirjaa ei ole omistamassani muumiboksissa! Huutava vääryys sentään! Tämä pitää lukea :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.