Anni Blomqvist: Maija

Hän ei voi itkeä.Kuitenkin tuntuu kuin pitäisi itkeä verta, siten olisi ehkä helpompi kantaa tämä suuri suru.
Lapset ojentavat kätensä ja kiskovat kasasta vaatteita.
- Onko siinä jotain jalkoihin pantavaa? Se on tärkeintä, koska kohta on lähdettävä navettatielle, Janne sanoo.
- Saunassa on kaikki likaiset arkivaatteet, sanoo Maria joka koettaa jo kiskoa mekkoa ylleen. 
Saunassa niin. Janne on silmänräpäyksessä jaloillaan ja rientää matkaan yli valoisan niityn, ja pian pimeys nielaisee hänet.
- Voitaisiin luultavasti nukkua saunassa tämä yö, hän sanoo palatessaan ja laskiessaan vaatemytyn käsistään. - Mutta navetassa meidän kyllä pitää asua kunnes jää tulee niin kantavaksi että päästään ihmisten ilmoille.

Anni Blomqvist: Maija
Gummerus 1975
Alkuteos: Maja, 1970
Suomentanut: Liisa Ryömä

Anni Blomqvistin Myrskyluoto tuli suurelle yleisölle tutuksi rakastetun tv-sarjan sekä Lasse Mårtensonin musiikin kautta. Menestyssarjan taustalla on viisiosainen romaanisarja, josta Maija on keskimmäinen. Kirja alkaa, kun Maija perheineen on palannut Myrskyluodolle oltuaan englantilaisia paossa. Elämä karulla luodolla on raskasta ja vaarojen ympäröimää, mutta silti Luoto on Maijalle rakas; mitään muuta paikkaa hän ei osaa kuvitella kodikseen.

Hän vetää ilmaa syvään sieraimiinsa. Savu on savua, mutta saunansavu on jotakin enemmän, siinä on sekaisin puhtautta ja palvilihaa ja hiven niiltä kerroilta kun hän on imellyttänyt maltaita joulukaljoja varten. Mutta parhaimmillaan tuoksu on silloin kun saunaa on hiukan lämmitetty.

Maija Koponen: Myrskyluodon Maija

Tarinautti lokikirjaan: Yksi ikimuistoisimmista teatterielämyksistäni on ollut Teatteri Iltatähden Myrskyluodon Maija joskus vuosituhannen vaihteessa. Kirjasarjaan tutustun häpeäkseni ja harmikseni vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja 13 kotimaista-haasteesta sain sen lopullisen kipinän viimeinkin tarttua tähän. Koska Maijan tarina on pääpiirteissään minulle tuttu, uskalsin hypätä sarjaan sen keskeltä ja aloittaa suoraan tästä kolmososasta, jonka kirpparilta bongasin.

Vaikka tiesin, että elämä kalastajan vaimona 1800-luvun ulkosaaristossa oli kaikkea muuta kuin helppoa, jäi kirjasta silti päällimmäiseksi hämmästys ja nöyryys. Nykyihmisen on vaikea ymmärtää, kuinka järkkymättä Janne ja Maija kestävät  kohtuuttoman suurilta tuntuvat murheet ja menetykset. Miksei Maija kaiken kokemansa jälkeen ala inhota merta? Ja kuinka suurta täytyy olla kahden ihmisen välille hiljaa kypsynyt rakkaus, ettei se murru, kun koko muu elämä murtuu?

Blomqvist kuvaa Maijan elämää viehättävän tunnelmallisesti, ylenpalttista paatosta karttaen ja niin sydämeenkäyvän suorasti, että paatuneempikin lukija väkisinkin liikuttuu. Ainut asia, mikä kerronnassa häiritsi, oli ajan liian nopea kulku: kesästä hypätään seuraavaan kesään, lapsia syntyy niin että hyvä jos kärryillä pysyy, ja tuskin lukija (Maijasta puhumattakaan!) on ehtinyt toipua yhdestä elämän kolhusta, kun jo seuraava ovella kolkuttaa. En sitten tiedä, onko kaikisssa sarjan kirjoissa yhtä paljon draamaa, vai sattuiko minulle vain "tämä pahin"? Joka tapauksessa, kirja oli hieno ja ravistava aikamatka, ja ennen kaikkea selviytymistarina: Maija kestää, vaikka myrskysää tarttuu Maijan muotoon. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, etenkin jos Myrskyluoto on kokematta vielä.

Tv-sarjasta Myrskyluodon Maija (1975)

Summa summarum: Joinakin hetkinä Maija unohtaa surun ja synnin ja rangaistukset. Kun hän saa hyvän tulen risuihin ja painavan haahkan vartaaseen, hän iloitsee kovin hyvästä ruoasta jonka linnusta saa.

P.S. Osallistun kirjalla myös Aikamatka-haasteeseen. Ajallisesti tarina sijoittuu Myllynkiviä ja pönkkähameita-kategoriaan, vaikka ulkosaariston naiset ja miehet eivät kylläkään vaatteilla koreilleet.