bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 15. helmikuuta 2013

Milja Kaunisto: Synnintekijä



Kun ensi kerran lähestyimme Pariisia Herramme pyhän ympärileikkauksen päivän aikoihin, sydäntalvella 1425, haistoimme kaupungin ennen kuin näimme sen. Kerrankin olimme yhtä mieltä jostain. Meidän sieraimemme eivät koskaan olleet kokeneet vastaavanlaista kidutusta. --- Aloimme väitellä siitä, mitä haju eniten muistutti. Henrik puhui laskisammiosta johon vesipöhöinen rakki oli kussut, Pentin mieleen tulivat mätäpaiseet, joita hän lääkärin avustajana oli puhkonut. Severin irvisti muistellessaan loisten riivaaman sian sontaa, jollaiseksi hän hetikohta löyhkän kuvaili. Minä en harmikseni keksinyt mitään, mihin tuota jumalatonta katkua olisin verrannut. Muistan vain todenneeni ykskantaan, että yksin Perkeleen perä voi haista tuollaiselta. En silloin tiennyt kuinka oikeassa olin, kuinka oikeassa kaikki me matkalaiset olimme.

Milja Kaunisto: Synnintekijä
Gummerus 2013

Kun nuori Olavi Maununpoika, Tutun piispan Maunu Tavastin suojatti, lähtee opintielle Pariisiin, hänestä tulee Olaus Magnus. Opinnot Sorbonnen yliopistossa ovat nuoren miehen hartain unelma, mutta pian nuorukainen havaitsee, että riettauden riehuessa ympärillä on vaikeaa, ellei mahdotonta, olla hairahtumatta syntisiin ajatuksiin ja tekoihin. Ystävyttyään etelä-ranskalaiseen ylimysnuorukaiseen, Miracleen, Olaus huomaa kauhukseen tuntevansa fyysistä halua mieheen. Kesänvietosta Miraclen kotiseudulla tulee molempien elämän taitekohta, ja kesä päättyy rajusti, kun vuosikymmenten takaiset häpeälliset salaisuudet tulevat julki.


Tarinautti lokikirjaan: Seksikeskeinen maailmankuva ja synnintunnossa rypeminen eivät ole, kuten sanotaan, "mun juttuni".  Nähdessäni takakannen hehkuttavan suurella fontilla "himoa, hairahduksia ja hirsipuun pelkoa" teki melkein mieli työntää kirja takaisin hyllyyn. Myöhäiskeskiajan ja Olaus Magnuksen herättämän kiinnostuksen vuoksi (ja koska kirja oli arvostelukappale) päätin kuitenkin lukea kirjan. Samalla sain ruksatuksi hienon Aikamatka-haasteen Ritarit ja linnanneidot -kategorian.

Olaus Magnuksia on kaksi. Olavi Maununpoikaa kuuluisampi oli r1500-luvun alussa vaikuttanut ruotsalainen historiotsija ja kartografi. Minäkin luulin pitkään, että kyseessä on yksi ja sama henkilö. Kiitos blogiystäville tarkkaavaisuudesta!

Vaikutuin ja viihdyin kirjan parissa lopulta paremmin kuin alussa arvelin. Kaunisto on osaava ja alkuvoimainen kirjoittaja, ja on tehnyt historianläksynsä ihailtavan hyvin. 1400-luvun Ranska herää tekstissä eloon paikoin aivan huikealla tavalla. Keskeisen sijan saavat aistinautinnot, joita kuvaillaan häpeilemättä, oli kyse sitten suun tai alapään iloista. Ihailin myös Kauniston rikasta kieltä, voimakasta ilmaisua ja kykyä asettua hurskaan (mutta silti himokkaan) kirkonmiehen nahkoihin. Vaikka kirjan päähenkilö on hurskas ja Jumalanpelossa elävä mies, ei hänkään voi välttyä törmäämästä elämän varjopuoliin, irstauteen ja pakanallisiin tapoihin.

He seisoivat valkeiden koivujen lailla vaiti, kun suuret tulet sytytettiin joen rantaan. Joku alkoi soittaa kimeää puupilliä ja vanha mies veisasi vitkalleen pillin suruisaa säveltä käheällä äänellään. Joku toinen yhtyi lauluun. Miracle kuiskasi minulle:
"He laulavat suurista katovuosista. He muistuttavat sadonsynnyttäjille että ne ovat saaneet uhrinsa. Ja kuuntele... hedelmällisyyden laulu."
Kumea rummun ääni kuului ensin pehmeänä ja siihen yhtyi viellen valittava vonkuna. Tuon ranskalaisen avainviulun kieliä soitettiin sen kampea kääntäen, ja niin oli laulun rytmikin yksinkertainen, edestakaisin sahaava. Kansa alkoi polkea jaloillaan samaan tahtiin. Hee-hoo, hee-hoo, vielle sahasi ja pilli soitti muuttumattoman sahauksen päälle monimutkaista sävelkulkua. Mukaan yhtyivät luuttu ja kireä-ääninen nahkatorvi. Väki lauloi hee-hoo, hee-hoo ja otti joka rummun iskulla askeleen eteenpäin, askeleen taakse. 

Eloon herännyt historia tuo Synnintekijään muutakin syvyyttä kuin sen, mikä löytyy haarojen välistä. Rehevien historiallisten lukuromaanien (kyllä, myös Kaari Utrion) ystäville tämä kirja on ehdottomasti suosittelemisen väärti. Milja Kaunisto tulee epäilemättä löytämään vannoutuneen lukijakuntansa, jonka ydinjoukkoon minä tosin en taida kuulua.

Summa summarum: Tämä oli maa, jossa noidat vaanivat metsissä ja himo hotkaisi miehen hurskauden suupalakseen. Tämä paikka oli kirottu muinaisilla loitsuilla. Missä olivat voimani kun niitä tarvitsin? Kuka minusta oli tullut?
Eritteissä marinoitua, helvetin lieskoissa kypsäksi käristettyä keskiaikaista hekumaa.

P.S. Synnintekijään on ehtinyt jo tutustua aika moni bloggari, ainakin nämä: Iidamari, Kirsi, Vinttikamari ja Annika. Kirja on selvästikin jakanut mielipiteitä ja herättänyt kiinnostusta, mikä on erityisen positiivsta kun kyseessä on kotimainen esikoiskirjailija.


31 kommenttia:

  1. Ainakin sinä suhtauduit positiivisemmin tähän kirjaan kuin Annika K.
    Voisin pitää tai olla pitämättä...

    Leppoisaa viikonloppua, Elma Ilona!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, tätä kirjaa en ostaisi lahjaksi koska on niin vaikea arvata miten itsekukin kirjan roisiuteen suhtautuu. Hetkittäin hieman puuduin "sen yhden ja ainoan asian jankutukseen", mutta kuten jo kirjan nimestä voi päätellä, siitä yhdestähän tämä paljolti kertoo.

      Poista
    2. Minua hieman ihmetyttää, miten "yksi ja sama" jää lukijoille päällimmäiseksi lukukokemukseksi. Oma aikakautemme on seksistisen maailmankatsomuksen kyllästämää. Asiat ovat vain hienovaraisesti piilossa, mutta yhtäkaikki olemassa. Pitää muistaa, että tuohon aikaan kiellot ja säännöt olivat todella ankaria ja ehdottomia. Pikemminkin kirja rikkoo käsitystä siveellisistä ja muita paremmista uskovaisista, mikä on, jos mahdollista, vieläkin suurempi klisee.
      Näin ollen, erotiikkaan juuttuminen Synnintekijässä on hieman, kuin jäisi teatterissa lämpiön puolelle. Kertalukemiseni perusteella ainakin minun mieleeni jäi monta muuta kutkuttavaa aihetta, kuten ajankuvaukset sekä ajaton pohdiskelu uskontokysymyksistä ja vallankäytöstä. Niitä olisi saanut mielestäni olla enemmänkin, siksi osuvia pohdintoja ja argumentointeja kirjassa käytiin. Kun mukaan lisätään tuon ajan käsitys meistä pohjoisen asukeista, alkaa hienovaraisesti puettu kritiikki omaa kansallista ylpeyttä sivistysvaltiotamme kohtaan vähntäänkin huvittaa.

      Poista
    3. Totta, siksi sanoinkin että tarinassa on muutakin syvyyttä. Itse ole 10 v. elänyt ilman telkkaria ja naistenlehtiä meille ei tule, joten elän itse aika syrjässä seksistisen maailmankuvan tuputtajista...Kun puhuin siitä itsestään, tarkoitin juonellista tasoa. Mitään eroottista viihdettä tämä ei siis missään nimessä ollut, sellaista en lukisikaan.

      Poista
  2. Minäkin pääsen pian tutustumaan tähän, sillä melko pitkästä varausjonosta huolimatta sain tämän tänään käsiini. Kai niitä sitten on hankittu sen verran monta kappaletta, että kirja kulkeutuu lukijalta toiselle nopeasti. Saa nähdä, mitä minä pidän.

    VastaaPoista
  3. Hienoa lukea miten eritavalla saman kirjan voi kokea. "Eritteissä marinoitua, helvetin lieskoissa kypsäksi käristettyä keskiaikaista hekumaa." Tämä oli niin osuvasti sanottu!! :) Minä en jaksanut innostua itse tarinasta vaikka kirjailijalla oli kyllä sana hallussaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, tunnistin kyllä lukufiiliksiäni sinunkin tekstitäsi. Jälkimaku jäi kuitenkin positiivisen puolelle, jo hienon historiakuvauksen vuoksi. (Olen parhaillani koukussa historiallisiin romaaneihin...)

      Poista
  4. Minä olen nyt Synnintekijän puolessa välissä. Minuun tekemästä vaikutuksesta kertoo aika paljon se, että minun pitäisi paraikaa editoida julkaisukuntoon omaa käsistäni, mutta "parin sivun silmäily" venyi parissa tunnissa luettuun 150 sivuun :D

    Henkilöhahmot ovat kiehtovia, ja vaikka heihin ei olekaan helppo samastua, he ovat kuitenkin voittaneet minut puolelleen ja palan halusta (heh heh) tietää, mitä heille tarkalleen ottaen tapahtuu!

    En voisi kirjaa varauksetta suositella aivan kenelle tahansa, koska seksuaalisuuden kuvaus on sen verran suoraa ja runsasta, että sovinnaisempaan kaanoniin tottuneiden korvat saattavat väliin punottaa, mutta Henry Millerit ja Bukowskit luettuani minusta nekin ovat luonteva osa tarinaa. Ja Miljan käyttämä rehevä kieli ja kuvailu ovat todella juuri niin vaikuttavia kuin etukäteen ajattelinkin: minä todella haistoin Pariisin löyhkän ja näin Villecomtalin silmissäni. Miljalla on oma ääneensä, ehdottomasti, mutta tyylissä on samanlainen kaiku kuin Mika Waltarilla <3

    Hih, nyt minä menen, haluan lukea kirjan loppuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkävatsaisille ei tätä kirjaa kyllä voi suositella :D
      Jään kiiinnostuksella odottamaan tarkempaa raporttiasi kirjasta!

      Poista
    2. Ahmin kirjan loppuun ja jään odottamaan jatkoa tarinalle! Minua ei helpisti yllätetä, mutta Synnintekijä yllätti monin tavoin ja aina positiivisesti. Todella mukaansatempaava tarina, roisi toki, mutta liitin ronskiudenkin osaksi historiallista kontekstia, samoin kuin naiskuvan, kertakaikkiaan tunsinbastuneeni hetkeksi aivan toiseen aikakauteen.

      Poista
  5. Hienoa, että sait tästä paremman lukukokemuksen kuin mitä odotit. Itse luultavasti vierastan aihetta, mutta toisaalta nuorempana rakastin historiallisia romaaneja ja niille on nyt taas tilausta kirjallisuuden kentällä - miksei siis omassakin lukuvalikoimassa. Mutta olen hieman herkkävatsainen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minullekin aihe oli vieras mutta päätin uhmata mukavuusalueeni rajoja koska kirja muuten kiinnosti. Tämän kanssa tarvitaan kyllä sopivaa lukufiilistä.

      Poista
  6. Kirja herätti tosiaan hieman ristiriitaisia tuntemuksia, mutta ehdottomasti aion lukea jatko-osankin.

    Juttusi kuvituksena muuten on toisen Olaus Magnuksen, ruotsalaisen kartanpiirtäjän teos. Tämä Olaus on huomattavasti meidän Olaustamme tunnetumpi :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos linkityksestä! Minunkin on pakko näin historiaan aavistuksen perehtyneenä huomauttaa, että romaanin Olavi Maununpoika ja arvostelun kuvituksessa käytetty Olaus Magnus ovat eri henkilöitä. Tämä asia hämmensi minua kirjassa kovasti, en tiennyt, että Olavi Maununpojasta on käytetty samaa nimitystä kuin Olaus Magnuksesta...

    Joo, kirja herätti fiiliksiä puolesta ja vastaan, mutta näin jälkikäteen olen kuitenkin taittunut sille kannalle, että se oli ihan virkistävä. Ainoa juttu, mikä ei iskenyt, oli Olavin ja Miraclen suhde. Se tuntui niin läpeensä kliseiseltä, mutta olen varma, että jatko-osat muuttavat asiaa vielä johonkin suuntaan. Lähinnä olen iloinen siitä, että Suomessakin on taas enemmän historiallisen romaanin kirjoittajia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas sattuma! :D
      Tämä kirja selvästikin jakaa mielipiteitä ja herättää keskutelua. Hyvä niin :)

      Poista
  8. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Keskiaikaisen Pariisin kuvaus oli minustakin huikeaa. Tätä ei kyllä eskoiseksi arvaisi.

      Poista
  9. Mielenkiintoista lukea arvio tästä kirjasta, sillä jonotan tätä parasta aikaa kirjastosta. Tuskin maltan odottaa, että itse pääsisin tutustumaan tähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lukuhetkiä! Kiva kuulla sitten mitä pidit.

      Poista
  10. Mai Laakso, please, poista ihmeessä juonipaljastus kommentistasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ui joo, älkää hyvät lukijat spoilatko muilta yllättymisen iloa :)

      Poista
  11. Odotan niin innolla jo tämän(kin) pariin pääsyä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuiloa! Jännää kuulla mitä tykkäät.

      Poista
  12. Muiden bloggareiden pyynnöstä poistin kommentin, jossa oli juonipaljastus. Mai Laakson kommentti tässä ilman paljastusta:

    "Tykkäsin ja odotan jatkoa innokkaasti. Kirjan nimi on Synnintekijä ja siitähän kirjassa kerrotaan, pappismiehen synneistä, jotka jonkun muun mielestä eivät edes niitä olisi. Olavi rakastaa, vaikka haluaa olla rakastamatta, se on hänen mielestään pappismiehelle synti. Rakkauden kohteen paljastuttua **** syntitaakka painaa Olavia vielä enemmän.
    Oikein voin kuvitella tuon haisevan Pariisin, sillä tuohon aikaan kaikki kaadettiin kaduille, Pariisi oli yksi kaatopaikoista.
    Tosi vaikuttava esikoisromaani."

    VastaaPoista
  13. Tämä on mun seuraava Turku-kirjani. Taidankin ottaa mukaani junaan, niin pääsen vertailemaan Kellarin kanssa. Tämä taitaa mennä muutaman sata vuotta vielä taaksepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun seuraava matkani Turkuun puolestani tapahtuu Kellarissa... :)

      Poista
  14. Minua ei roisius haittaa (olen viihtynyt jossain määrin jopa Bukowskin parissa :D), joten odottelen tämän lukemista kiinnostuksella. Rakastan historiallisia romaaneja, ja on hauskaa kuulla että Kaunisto kirjoittaa hyvää ja elävää tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, sitten tämä saattaa hyvinkin olla sinun kirjasi!

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.