Alexander McCall Smith: Pieniä ihmeitä autokorjaamolla

Lentomuurahaisia. Äkkiarvamatta, yllättäen, ilma alkoi täyttyä lentomuurahaisista, kun ne ryömivät esiin salaisista tunneleistaan sateen pehmentämän maan alta, nousivat yläilmoihin pörräävillä siivillään ja laskeutuivat taas alas. Se oli tuttu näky sateen jälkeen, niitä näkyjä, jotka veivät takaisin lapsuuteen, muistoihin siitä, miten niitä lapsena ajettiin takaa, kahmittiin ilmasta ja syötiin niiden rapeuden ja maapähkinävoita muistuttavan maun vuoksi.

"Mene pyydystämään niitä", hän sanoi apulaiselle.

Apulainen ojensi hänelle kiintoavaimen, jota oli pitänyt kädessään, ja ryntäsi ulos viimeisten sadepisaroiden sekaan jahtaamaan muurahaisia; hän oli pieni poika jälleen. Hän sai muutaman helposti kiinni ja riipi niiltä siivet ennen kuin työnsi ne suuhunsa. Hänen yläpuolellaan oli muita, nälkäisempiä saalistajia: parvi pääskysiä oli ilmestynyt korjaamon taivaalla kuin tyhjästä ja syöksähteli nyt lentävän juhla-ateriansa kimpussa. Apulainen kohotti katseensa lintujen suuntaan ja hymyili, ja Mma Ramotswe vastasi hänen hymyynsä. Mitä väliä sillä on, jos toimitilat jäävät välillä vahtimatta, jos ihmiset eivät aina ole sellaisia kuin me haluaisimme heidän olevan; me tarvitsemme joskus aikaa ihan vain ollaksemme ihmisiä, nauttiaksemme jostakin tällaisesta: poika juoksee muurahaisten perässä, kuiva maa saa viimein juotavaa, lintuja taivaalla, sateenkaari. 

Alexander McCall Smith: Pieniä ihmeitä autokorjaamolla

Otava 2010

Alkuteos: The Miracle at Speedy Motors, 2008

Naisten etsivätoimisto Nro 1 on ratkonut pieniä mysteereitä suurella sydämellä jo kahdeksan kirjan verran. Pieniä ihmeitä autokorjaamolla on kirjasarjan yhdeksäs, itsenäinen jatko-osa kahdeksalle muulle. Botswanan parhaassa tai ainakin sympaattisimmassa etsivätoimistossa arki jatkuu teetä juoden ja elämän menoa mietiskellen, kunnes jotain ennenkuulumatonta tapahtuu: Mma Ramotswe alkaa saada uhkauskirjeitä! Kuka onkaan ystävä, kuka vihollinen? Huolta riittää myös perherintamalla, ja kaiken huipuksi rakas vanha autonrämäkin alkaa vaikuttaa vakavasti sairaalta. Helppoa ei ole Mma Makutsillakaan, jonka nuukailevaan elämään kihlaus tuo uusia tuulia. 

Haasteista huolimatta elämä jatkuu, niin kuin sen on tapana tehdä. Sadekausi saapuu Botswanaan, ja kaikkihan tietävät että Botswanassa sade on asioista tärkein. Töitäkin tulee: etsivätoimisto saa asiakkaakseen naisen, joka toivoo löytävänsä sukulaisen edesmenneen äitinsä tilalle. Kaikkihan me olemme toistemme huostassa, toteaa Mma Ramotswe ja ryhtyy töihin.

Hän ei ollut halunnut olla lapsille äiti, koska hän oli ollut äiti kerran, kauan sitten, eikä ollut sitä enää. Mutta oli ollut väärin, oli ollut niin väärin ajatella sillä tavalla. Totta kai hän oli äiti. Me kaikki voimme olla äitejä, aivan kaikki; jopa mies voi olla äiti joskus.

Tarinautti lokikirjaan: "Tulee hyvä mieli", hehkutti takakansi. Ja kerrankin pokkarinkansi puhui totta: olen jo pitkään haaveillut löytäväni jotain juuri tällaista! Tarina soljuu leppoisasti, huumori on lämmintä ja ihmiset toinen toistaan rakastettavampia aina laiskanluikurista apupoika Charliesta kipakkaan Mma Makutsiin. Paras kaikista on tietysti Mma Ramotswe itse - mainio, sydämellinen matroona jonka seurassa virkistyy ja viihtyy. Lyhyesti sanottuna: ihana ihminen! Ja kun Botswanassa sataa, ei lukijaakaan yhtäkkiä haittaa yhtään että Suomessa on syksy ja sadetta piisaa. 

Hän kohotti katseensa taivaalle. "Mma, nyt tulee sade. Vihdoin viimein se tulee."

Mma Ramotswe vilkaisi olkansa yli itäiselle taivaalle kerääntyneitä pilviä. Ne olivat paksuja ja violetteja, korkeiksi torneiksi kerrostuneita; niin äkillisiä ja niin tervetulleita. "Totta", Mma Ramotswe sanoi. "Se on oikein hyvä. Maa on hyvin janoinen."

Nyt kun minusta(kin) on leipoutunut Ramotswe-fani, en voi ymmärtää miksen lukenut näitä jo aikoja sitten. Vaikka oikeastaan on hyvä, etten lukenut: nythän minulla on edessäni koko sarja, juuri nyt kun näitä tarvitsen! Mma Ramotswellakaan ei aina ole helppoa, elämään kuuluu myös haasteita ja surua. Ja siksipä juuri Mman myönteisyys onkin niin vastustamatonta! Haluaisin hotkia heti koko sarjan, vaan enhän sitä tee - näitä pitää naukkailla kuin vuosikertaviiniä ja toivoa, että McCall Smith kirjoittaa vielä paljon lisää. Yleensä en pisteytä lukemaani, mutta tälle annan lajissaan täydet 5!

Summa summarum: Leppoisaa muttei pitkäveteistä, kepeää muttei pinnallista, hauskaa ja sopivan vakavaa.  Loistavaa ensiapua krooniseen stressioireyhtymään, kytevään kyynisyyteen ja yleismaailmalliseen angstiin.