Syväjärvi ja Venho: Yllin kyllin

Annastiina Syväjärvi ja Johanna Venho: Yllin kyllin

WSOY 2012

Kylli ja hänen perheensä muuttavat uuteen kotiin. Vanha koti oli kerrostalossa, uusi on omakotitalossa metsän laidassa. Muuttohässäkän keskellä Kylli löytää lelukuvaston ja päättää haluta puhuvan ponin. Äiti sanoo että kaikkea ei voi saada - mutta uusi sohvakalusto on kyllä ihan pakko saada ja pian! 

Kylli lähtee purkamaan kiukkuaan pihalle. Siellä, lumen sataessa kasvoille, hän tapaa Oivan jonka rattikelkkaan mahtuu myös Kylli. Ja Oivalla on jotain vielä parempaa: salainen hevostila syvällä kuusten katveessa, eikä siitä saa tietää kukaan paitsi Kylli. Kotiin tultuaan Kylli on huomannut, että parhaat jutut ovatkin joskus niitä, jotka eivät maksa mitään ja joita ei mainosteta missään.

Tarinautti lokikirjaan: Löysin hiljattain Johanna Venhon Syntysanat ja sen vanavedessä ihastuin myös Venhon runoihin. Pidän kovasti Venhon tavasta sanoa, ja kuultuani hänen lastenkirjoistaan halusin lukea nekin. 

Olin etukäteen varautunut Ihanaan kirjaan: viisaaseen, oivaltavaan ja herkkään. 

Viisautta kirjasta löytyykin. Tarinan moraali ei hyppää silmille, Venho ei sorru heristämään sormea kukkahattu heiluen. Syväjärven kuvitus on viehättävää, ja tyttäret tutkivat innoissaan yksityiskohtien kirjoa. Minä siirryin lapsuuteni pulkkamäkeen kirjan sinisten hetkien myötä. Mutta jos nyt olen täysin rehellinen, niin jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Mitään varsinaista vikaa en kirjasta löydä -  siitä vain puuttuu se Jokin, joka olisi tehnyt siitä Ihanan isolla iillä. En edes osaa sanoa, mikä se Jokin olisi voinut olla. Ehkä Kyllin ei olisi tarvinnutkaan muuttaa? Joulusiivous olisi riittänyt - ja Oiva olisikin muuttanut Kyllin naapuriin, tutkinut innoissaan paikkoja ja samalla auttanut Kylliäkin löytämään oman takapihansa aineettomat aarteet. Kyllä, luulen että se olisi tehnyt tästä Ihanan! Mutta nyt meni taas spekuloinnin puolelle, joten pistänpä suuni suppuun.

Sallin siis itseni olla ihan pikkuisen pettynyt. Samaan aikaan lastenhuoneessa 4-ja 6-vuotiaaat tyttäremme tykkäsivät sadusta kuin hullut siitä kuuluisasta puurosta! Ja minähän riemastun aina kun löytyy kirja, joka syrjäyttää Prinsessa-lehden kun iltasatua valitaan. (Runsas vaaleanpunainen väri luultavasti auttoi asiaa.) 

Oli miten oli, Yllin kyllin on melkeinpä must jokaiseen lapsiperheeseen, jossa roinaa on aivan liikaa. Meillä sitä ainakin on nurkat pullollaan - vaikka ikinä emme osta yhtään mitään!!! :O 

Summa summarum: "Kun kaikkea on liikaa, niin jotakin puuttuu." Downshiftausta tyttölapsille pehmeissä pastellin sävyissä.

P.S.  Pieni idea niille, jotka jo miettivät joulua... Mitä jos pukinkontista tänä vuonna löytyisikin lahjakortti: mennään yhdessä Tapanina pulkkamäkeen! Otetaan mukaan lämmintä mehua ja vaikka naapurin lapsetkin. Takuuvarma suosikkilahja, vähän isommillekin pienille. (Tällä tavalla saa sen pehmeän villasukkapaketinkin mieluiseksi lapselle.)