Maailman ympäri, 2/3: Itäistä pituutta

Rakas blogiväki,

terveisiä täältä jostakin. Minulle kuuluu hyvää: lukumatkani etenee kuin siivillä. Juuri nyt olen Australiassa, siis puolivälissä asti. Olen kokenut monsuunin, joutunut syysmyrskyyn Japanissa, rakastunut majakanvartijaan ja illastanut kolmen michelin-tähden ravintolassa. Tästä on tulossa ikimuistoinen reissu!

Mutta kerrotaanpa tarkemmin. Viimeksihän kirjoitin Himalajalta, josta jatkoin Mumbain hälinään.

Näen vieläkin unta siitä paikasta. Jos astui pois perheemme tontin välittömästä suojasta, seisoi pahamaineisen Napean Sea Roadin hökkelikylän reunalla. Edessä siinteli katonpalameri huojuvien kimpilevytönöjen peittona, ja tönöjen lomassa risteili pahanhajuisia puroja. Hökkelikylästä kohosi hiilitulten ja mätänevän kaalin kitkerä lemu, ja samean ilman täyttivät kukonpoikien kiekuna, vuohien määkynä ja sementtiharkkoihin läiskyvä pykinpesun jytke. Siellä lapset ja aikuiset paskoivat kadulle.
Mutta meidän toisella puolellamme aukeni erilainen Intia. Maani kasvoi samaa tahtia kuin minäkin. Yläpuolellamme kohoava Malabar Hill täyttyi pian nostokurjista, kun vanhojen, portilla suljettujen huviloiden väliin nousi valkoisia tornitaloja nimeltä Miaramar ja Palm Beach. En tiedä, mistä ne oikein tulivat, mutta varakkaita tuntui äkkiä putkahtavan esiin kuin sieniä sateella. Joka puolella puhuttiin vain mintunraikkaista ohjelmistoinsinööreistä, sateenvarjonvalmistajista ja ties mistä muista. Miljonääreistä, joita oli aluksi sadoittain, sitten tuhansittain.

- Richard. C. Morais: Herkullinen elämä -

Ja voiko Intiasta puhuakaan mainitsematta Bollywoodia? Intialaisesta populäärikulttuurista valitsin maistiaiseksi tämän maailman suurimman elokuvasammon suoltaman tykityksen. (VAROITUS: Video on jokseenkin, hmm, energinen ja saattaa laukaista epileptisen kohtauksen. Ettäs tiedätte nyt sitten senkin.)

Intiasta jatkoin Kambodzaan. Punaisten khmerien hirmutöistä selvinneiden tarinat järkyttivät - mutta se ei ollut ainoa tarina, jonka heiltä kuulin: kauhujen alta löysin kiehtovan, tarinoista rikkaan kulttuurin, josta en tätä ennen ole tiennyt juuri mitään.

If you pay close enough attention, I thought, you know you are never alone. There's always someone or something watching you. Tevodas, it was clear to me know, were not celestial beings at all but earthly things, beautiful things I saw every day, and what made them beautiful was precisely that they were momentary, just a glimpse here and there before vanishing again.

I looked for the dragonfly but saw instead abutterfly with similar coloring - with black-and-yellow wings - flitting over Papa's head. Another god, another guise. Even the tiniest creature was capable of transformation.

Koska tanssi on ikivanha taidemuoto, josta voi nauttia kieli-ja kulttuurimuurien yli, pistänpä pikkuisen tanssia tyrkylle: tässä Kambodzan kansallisbaletin näkemys apinajumala Hanumanin ja merenneitokuningatar Suvannamachan rakkaudesta. 

The Reamkea is the Khmer version of the Sanskrit epic, the Ramayana. The figure of Suvannamaccha is popular in Thai folklore and is represented on small cloth streamers or framed pictures that are hung as luck bringing charms in shops and houses throughout Cambodia and Thailand.

Ja sitten Japaniin. Kirjamatkoissa on sekin hyvä puoli, että saa samalla reissulla nauttia sekä syksyn että kevään!

Helmenmusta yö 

laaksoissa, kukkuloilla.

Joki pauhaa kuin

ukkonen vuorta alas

ja hurja myrskytuuli.

~Hitomaro, suom. Tuomas Anhava ~

Taivaan sumussa
villihanhet palaavat,
katso: kuin kirje,
joka on kirjoitettu 
valkealla musteella.

~Kunimoto, suom. Tuomas Anhava ~

Japanista seilasin Australian aluevesille, fiktiiviselle Janus Rockin majakkasaarelle joka on niin kaukana kaikesta kuin suinkin. Mutta vaikka kaukana on kavala maailma, ei maailmansodan maininkeja pääse pakoon edes täällä.

From the gallery, the horizon stretches forty miles. It seems impropable to Tom that such endless space could exist in the same lifetime as the ground that was fought over a foot at a time only a handful of years ago, where men lost their lives for the sake of labeling a few muddy yards as "ours" instead of "theirs", only to have themsnatched back a day later. Perhaps the same labeling obsession caused cartographers to split this body of water into two oceans, even though it is impossible to touch an exact point at which their currents begin to differ. Splitting.Labeling. Seeking out otherness. Some things don't change.

~ M.L. Stedman: The Light Between Oceans 

There are times when the ocean is not the ocean - not blue, not even water, but some violent explosion of energy and danger: ferocity on a scale only gods can summon. It hurls itself at the island, sending spray right over the top of the lighthouse, biting pieces off the cliff. And the sound is a roaring of a beast whose anger knows no limits. Those are the nights the light is needed most.    (M.L. Stedman)

Ja maailmanmatkani senkun jatkuu. Seuraavaksi lähden kohti länttä ja Botswanaa. See you there! :)