Richard C. Morais: Herkullinen elämä

Kuvat putkahtavat mieleeni nyt postikortteina, sekin kerta kun särjin isoäidin kanssa pähkinöitä talomme kuistilla. Kuulimme takaamme kansalliskiihkoilijoiden huutavan iskulauseitaan megafoniin. Katsoin Malabar Hillille päin ja näin kahden valkoisiin tennisasuihin pukeutuneen tytön siemailevan mehua terassilla. Hetki oli perin merkillinen, sillä jotenkin tiesin miten se päättyisi. Me emme olleet hökkelikylästä emmekä Malabar Hillin ylemmistä luokista, vaan asuimme noiden kahden maailman välisessä paljaassa railossa.

Richard C. Morais: Herkullinen elämä

WSOY 2012

Alkuteos: The Hundred-Foot Journey, 2008

Suomentanut Marja Helanen

Hassan Hajin koko suku isoisästä alkaen on tehnyt elämäntyökseen ruokaa. Niinpä ei ole ihmekään, että kattiloiden keskellä kasvanut Hassan myös ymmärtää varhain syntyneensä maailmaan seistäkseen kiehuvan öljysammion ääressä jalat harallaan. Mutta Intiassa koittavat levottomat ajat, ja Hassanin perhettä kohdanneen tragedian jälkeen he päätyvät pakenemaan maasta. 

Perheen tie vie mauttomien leipien Lontoosta klassisen keittiön Ranskaan, jossa he päättävät koettaa onneaan ja perustavat intialaisen ravintolan idylliseen pikkukylään. Mutta maahanmuuttajan tie kulinarismin huipulle on kivinen -ja samalla kadulla sijaitsevan gourmet-ravintolan pitäjä, katkeroitunut Madame Mallory, päättää tehdä kaikkensa jotta se kivinen tie nousisi kerrassaan pystyyn. Kohtalolleen ei kuitenkaan kukaan voi mitään, ja Hassan päätyy Pariisiin, haaveenaan oma ravintola jossa voisi tehdä koko sukunsa yhteisestä unelmasta totta.

Tarinautti lokikirjaan: Tässä kirjassa parasta oli sen alku: hersyvän rikas Intian-kuvaus antoi ainekset lähes kaikkeen, mitä hienolta kirjalta odotan. 

Hindut ripustivat kalatoria kannatteleviin betonipylväisiin keltaisia seppeleitä ja polttivat suitsukkeita Shirdi Sai Baban kuvien alla. Kalalaareja lykittiin sisään: hopeisina hohtelevia, suurisilmäisiä voikaloja, paikallisia helmitäpliä ja hammasahvenia. Siellä täällä lojui rikinkeltaisina kasoina "Bombayn ankkaa", valosardiinia, joka kuuluu intialaisen keittiön tärkeimpiin aineksiin. Aamuyhdeksältä yövuoro lopetteli työtään. Miehet riisuutuivat kainosti kaapunsa alla, peseytyivät ruostuneen ämpärin ääressä ja hieroivat suomujen peittämää lannevaatettaan Rin-saippualla. Torin mustissa syövereissä hehkui hiilitulia, joita leyhytettiin varovasti kypsentämään yksinkertaisia riisi-ja linssiaterioita. Aterian jälkeen miesten rivistöt sulkivat korvansa melulta, ja he asettuivat yksi toisensa perään päiväunille säkkien tai pahvinpalasten päälle.

Parin ensimmäisen luvun jälkeen olin lumottu, ja ounastelin loistavaa kirjaa. Perheen muutettua Eurooppaan kävi kuitenkin toisin. Kerronnan taso alkoi huojua, ja pian puolenvälin jälkeen tarinasta loppui löpö. Tähtikokkien kultapossukerhoilu ja Michelin-tähtien metsästys ei vain jaksanut tarpeeksi kiinnostaa proletaustaista lukijaa ;) Kaikki syvällisemmät aiheet jäivät pintaraapaisuiksi, ja kielelliset latteudet onnistuivat vesittämään fiiliksen monta kertaa. 

Kaikesta huolimatta Herkullinen elämä kannatti lukea. Harvoin, jos koskaan, olen lukenut kirjaa, jossa kuvataan näin hurmioituneesti ruokaa. Jopa Esquivelin mainion Pöytään ja vuoteeseen aistilliset keittiökohtaukset kalpenevat näitten kulinarististen kielikukkasten rinnalla; tähdet näyttävät mustan makkaran rasvaklönteiltä, vanha pariskunta muistuttaa suola-ja pippurisirottimia ja niin edelleen. Työ seuraa huippukokkia kaikkialle - jopa sänkyyn.

Mutta siellä, kapealla sängyllä kattoikkunan alla, Abhidha riisui v-aukkoisen villapaitansa ja antoi minun kunnolla hamuta kookospähkinöitään samalla kun nyki alempaa minun vyötäni. Sinä yönä, kunnon jytinän jälkeen, nukuimme Abhidhan peppu minun nivusiini painautuneena, käperryimme tyytyväisinä toisiimme kuin kaksi marokkolaista sarvileivosta.

Kuten ehkä huomasitte, romanttinen rakkaus ei ole Moraisin vahvuus ;) Ei se tosin ole Hassaninkaan vahvuus; äitinsä traagisen kuoleman jälkeen hänestä varttuu mies joka kykenee luomaan sitoutuneen suhteen vain uraansa. Ruoka on hänen suuri rakkautensa, ja sen laittaminen hänen kohtalonsa jota hän ei edes yritä välttää.

Summa summarum: Makuaistin juhlaa kahdella mantereella. Suosittelen kaikille kulinaristeille, välipalakirjaksi myös muille - paitsi painoaan vartioiville, joiden kannattaa kiertää tämä kirja hyvin kaukaa :D