Kauheita kirjoja lapsille! (Halloween tulee ja me olemme valmiit)

Hiphei, on Halloween! Ja koska perheemme on puoliksi amerikkalainen, saamme harrastaa "jenkkihapatusta" niin paljon kuin haluamme :) Ja mehän harrastamme molemmin käsin! Kauhujuhlan kunniaksi lainasimme kirjastosta ison kasan sopivan pelottavia lastenkirjoja, joita olen jo sillä silmällä selaillut. Parhaimmista bloggaan vielä erikseen, kunhan ehdin niihin kunnolla perehtyä. Mutta tässäpä "sneak preview" - vielä ehtii kipaista kirjastoon, jos haluaa juhlistaa halloweenia lapsille sopivaa kauhukirjallisuutta lukemalla....

LASTENKIRJOJA HALLOWEENIN HENGESSÄ

Tove Jansson: Vaarallinen matka
(Den Farliga resan, 1977)

Tätä tuskin tarvitsee esitellä (mutta esittelenpä silti). Tämä oli oman lapsuuteni kauheista seikkailuista se ihanin, kamalin ja rakkain - juuri passelin peljättävä, loistavasti riimitelty ja kaikin puolin kiehtova tarina. Eikä sen tenho ole haalistunut, vaikka välissä on 30 vuotta. Tätä kelpaa suositella nykylapsille kuin myös nostalgianälkäisille aikuisille, jotka haluavat kokea vaarallisen matkan lumoa.

Nyt kuului kun jotain lähestyi ja litisi liejun pinta
ja Sanna huusi: - Käärmeitä! Voi! Se on minusta hirmuisinta!
Ei täällä voi kukaan viipyä edes puolen minuutin vertaa,
jopa ulkonäköni kamalan minä unohdan tällä kertaa.

Katri Kirkkopelto ja Suna Vuori: Hirveää, parkaisi hirviö
WSOY 2005

Pikkuhirviötä hirvittää: hän on nähnyt unta, että hirviöitä ei olekaan olemassa - ilkeä ihmislapsi väitti niin! Äitihirviö irvistää lempeästi, ja yhdessä hirviöperhe alkaa pohdiskella olemassaolon suurta mysteeriä.

- Me olemme olemassa, lausui isähirviö painokkaasti, - yhtä varmasti kuin tämä luola on tässä kalliossa ja  kuu on taivaalla, niin kuin meri alkaa rannasta ja usko siitä mihin ymmärrys loppuu.

Katri Kirkkopelto ja Suna Vuori: H niin kuin hirviö

WSOY 2007

Kotimaiselta tekijäkaksikolta mukaamme tarttui myös toinen, mainionoloinen hirvitys. Pikkuhirviö Odysseus harjoittelee aakkosia, ja tuloksena on tämä kerrassaan karmaiseva aapinen! Todellista sanataituruutta, jota tulee olemaan ilo lukea ääneen.

- Odysseus, oma törkyturkkini! Riemastuu äiti nähdessään, mitä lattianrajassa tapahtuu.
- Oletko vihdoin oppinut leikkimään ruualla?

Stanislav Marijanovic: Kotihirviöiden käsikirja 3

Lasten Keskus, 2012

Mustus Succus, Shoppilovahvero ja Hirmuskiirus. Siinä vain muutama niistä lukuisista hirviölajeista, joita meidän pahaa-aavistamattomien ihmispolojen kotinurkissa lymyää. Hihittelin tälle jo kirjastossa, joten tämä lienee niitä jotka kannattaa esilukea itselleen, ettei hekotus häiritse ääneenlukua ;)

Se nauttii voidessaan nitistää kaiken järkevään toimintaan liittyvän aloitekykysi. Kun vihdoin raahaudut sängystä ylös, matelet keittiöön kuin kehossasi ei olisi luita enää ensinkään.

Magdalena Hai & Saana Nyqvist: Mörkö Möö ja Mikko Pöö
Karisto 2012

Mikko Pöö ja Mörkö Möö asuvat samassa talossa - Mörkö kellarin portaiden alla, Mikko ylhäällä ihmisten huoneissa, jonne möröt eivät uskaltaudu koskaan; ne näet pelkäävät ihmisiä yhtä paljon kuin ihmiset niitä. Mutta eräänä päivänä äiti pyytää Mikkoa hakemaan hillopurkin kellarista...

Tässä kirjassa on ihana idea: se alkaa molemmista päistä ja loppuu keskelle. Tykkään myös tavasta, jolla pimeänpelko käännetään päälaelleen ja näytetään sama tarina kahdesta eri vinkkelistä.

Meteli ja Käkätys tuli joskus myös portaita alas.
Silloin Mörkö Möö meni aivan mykkyrään ja puristi kaikki kolme silmäänsä tiukasti kiinni.

Nina Haiko: Mörön unisukat

Lasten Keskus,2007

Möröt ovat mustia, ja siksi kukaan ei tiedä tarkalleen, kuinka monta mörköä mahtuu yhteen pilkkopimeään huoneeseen. Aikuiset sanovat, että mörköjä ei ole olemassa, mutta on niitä silti.

Jussi on pieni valkea pupu, joka pelkää suurta ja sysimustaa pimeää. Mutta kun hän huomaa, että huoneen nurkassa piilevä mörkö ei olekaan niin suuri ja kamala kuin hän on luullut, vaan oikeastaan aika pieni ja pelokas, hän uskaltautuu juttusille - ja pian käy ilmi, etteivät möröt olekaan lainkaan niin pahoja kuin puhutaan. Ja pimeän sylissä on oikeastaan aika turvallista olla, mörön kutomat unisukat jalassa.

Roald Dahl: Kuka pelkää noitia

(The Witches, 1983)

En tietenkään väitä sinulle päin naamaa, että opettajasi on noita. Sanon vain, että hän saattaa olla noita. Se on tietenkin mitä epätodennäköisintä. Mutta - ja tässä tulee se suuri "mutta" - se ei ole myöskään mahdotonta.

Roald Dahlin kuuluisa noitaseikkailu on minulla lukematta vielä. Halloweenin merkeissä ajattelin koettaa tätä jatkokertomuksena. (Esikoisella on noitaikä, prinsessateema on väliaikaisesti (?) väistynyt noituuksien ja kummallisuuksien tieltä.)

Nyt siis tiedätte, mitä teen tänä iltana.  Mikä tai kuka on teidän suosikkihirviönne/kummituksenne/ mörkönne?