Vaddey Ratner: In The Shadow Of The Banyan

"Remember, Raami", again and again she would tell me, amidst the clamorous directives of the Revolutionary soldiers and Kamaphibal: Forget the old world! Rid yourselves of feudal habits and imperialist leaning! Forget the past!

"Remember who you are."

Let go of the memories that make you weak! For memory is sickness!

"You are your father's daughter".

Vaddey Ratner: In the Shadow Of The Banyan

Simon & Schuster, 2012

On huhtikuu vuonna 1975. Phnom Penhissä seitsenvuotias Raami perheineen valmistautuu perinteiseen uuden vuoden viettoon. Mutta juhla jää viettämättä, kun punaiset khmerit ottavat Kambodžassa vallan. Taakse jää kaunis kaupunkikoti ja banyan-puun suojelevat oksat, kun kaupungit tyhjennetään ja kansa viedään maalle toteuttamaan kommunistista unelmaa. Radikaalia maolaisuutta noudattava Organisaatio uskoo ruumiilliseen työhön, mutta paikallisten viljelijöiden vuosisataisesta kokemuksesta piittaamattomat päättäjät saavat aikaan vain nälänhätää sadon tuhoutuessa typerien viljelymenetelmien tähden. 

Nälkä ei edes ole ongelmista suurin. Vainoharhainen vallankumousjohto näkee viholllisia kaikkialla, ja koska Raamin perhe kuuluu kuninkaalliseen sukuun, he tietysti ovat vihollisia pahimmasta päästä. Pelastaakseen edes perheensä Raamin isä antaa itsensä ilmi. Raami ei sitä ymmärrä, ja kantaa syyllisyyttä isänsä kohtalosta. 

Menetettyään isänsä Raami jää äitinsä, isoäitinsä, enonsa perheen ja pikkusisarensa kanssa pakkotyöhön riisipelloille kylässä, johon Organisaatio on heidät määrännyt. Työ on epäinhimillisen raskasta, ja Organisaation julmuutta on mahdoton käsittää. Vaikeinta on kestää äidin surua, joka saa hänet tarvitsemaan tytärtään yhtä paljon -ellei jopa enemmän- kuin tytär häntä. 

This anger she unleashed was meant for something larger, for all that she'd lost.

"You were careless. You deserve this. You've asked for this. Do you understand? You've asked for this!"

Yes, I understood. But I couldn't speak.

"Answer me! Where were you when you left your sister alone?"

"Papa!" I heard myself cry when the spine of the coconut leaf slashed the small of my back.

She whipped me harder. "He-cant-hear-you." A lash for every word. "It's-no-use-crying."

But I wasn't crying. I was only calling out to him. I saw him now through the open doorway. A luminous, fearless moon. He smiled, holding the world in his light. I wanted him to hold me, to caress my seared skin, to patch my broken love. I wanted him to hold Mama, make her gentle and lovely again, as he made the night seem gentle and lovely, despite the secret it shared with me.

Vihan ja kauhujen keskeltä Raami perheineen löytää myös ystävyyttä ja hyvyyttä. Mutta organisaatio hallitsee hajottamalla: aina kun perhe ehtii juurtua uuteen kotiin ja kiintyä sen ihmisiin, heidät repäistään irti kaikesta tutusta ja viedään muualle, aloittamaan alusta. Moni murtuu, myös ne joita Raami on tottunut pitämään voittamattomina ja vahvoina. Raami ei kuitenkaan luovuta, sillä isä on opettanut häntä löytämään toivoa sieltäkin, missä muut näkevät vain tuskaa ja tuhoa. Ja vaikka isä on poissa, ei hän ole jättänyt heitä; hän on kasvoina kuussa ja toivona tarinoissa, joita isä kertoi antaakseen rammalle tyttärelleen siivet. 

"When I lie buried beneath this earth, you will fly. For me, Raami. For your Papa, you will soar."

Tarinautti lokikirjaan: Olen. Lukenut. Kirjan. Olen lukenut kirjan - ja järkyttynyt, huikaistunut, nöyrtynyt.

Vaikka kirja kertoo kansanmurhasta käsittämättömine raakuuksineen, vielä enemmän se kertoo rakkaudesta, rohkeudesta, ihmisten tahdosta elää ja kyvystä selvitä. Tiedän jo nyt, että tämä kirja on niitä jotka nostan esille, kun listaan kirjavuoteni järisyttävimpiä kokemuksia.

Buddhalainen mytologia on kirjassa vahvasti läsnä. Jollekin toiselle se voi olla miinus, minulle se on pitkä plussa. Tarinat kinnaree-lintuihmisistä, demoneista ja suojelushengistä kulkevat Raamin mukana koettelemuksesta toiseen ja auttavat häntä näkemään tapahtumat toivon ja viisauden valossa.

Kinnaree

Tästä tulee nyt näköjään väkisinkin hehkutusteksti. Mutta näin hyvää ja tärkeää kirjaa kehtaakin hehkuttaa. Toivoa sopii, että joku taho tämän myös tajuaa suomentaa! Kaakkois-Aasian kirjallisuutta ei meillä ole muutenkaan liikaa, ja tämä kirja on niitä jonka soisin koko maailman lukevan. Mutta sitä odotellessa tungen tähän vielä yhden, pitkän, katkelman, joka kuvaa mielestäni hienosti luonnon ja ihmisen, elämän ja kuoleman yhteenkuuluvuutta aasialaisessa kulttuurissa. Kun kaivatut monsuunisateet viimein saapuvat, ne itkevät ihmisten puolesta, ja niiden surussa on puhdistavaa, eläväksitekevää voimaa.

The female rains came in greater force. They could turn day into night. They came wearing their anger like diamond jewels. They thrashed and whipped and screamed. --- Once they whispered a child's name, Rad'na? Where're you running to? Where are you hiding? I answered, screaming, She is dead! Don't you understand? She is dead! And they wept even harder. Why must you hurt us so? What could I do then but try to comfort them? But you have me. I am your sacred ground. You can dig a hole in my heart and bury your sadness. I'll be your grave. Please just stop crying. What do you want me to do? Everyone is gone. What are you crying for? Nothing will bring them back. Stop crying or I'll leave as well!  But of course they continued to cry, deaf to my pleas and threats. They would not stop. Not until they'd brought everything back to life. Until the earth was alive again.

I understood the female rains. They were my mother's rains.

In The Shadow Of The Banyan on hienosti kerrottu ja syvästi liikuttava romaani. Ikimuistoisen kirjasta tekee tieto siitä, että kaikki oleellinen siinä on totta. Vuosien 1975-1978 kansanmurhassa kuoli varovaistenkin arvioiden mukaan yli miljoona ihmistä. Raamin tarina on Ratnerin perheen tarina, pala Kambodžan historiaa ja oikeasti eläneiden ihmisten kohtaloita, vaikkakin fiktion muodossa.  Allaolevassa videossa kirjailija itse kertoo kirjansa synnystä ja taiteen voimasta.

 

Summa summarum: If I was to survive my uprooting and transplantation, I must grow and stretch myself as a young rice shoot would. I must rise above the mire and muck, the savagery of my environment, while appearing to thrive in it. Sydäntäraastava, kaunis kirja rakkauden ja tarinoiden voimasta.