Kansalainen!
Sinä, joka istut kuudennella luokalla!
SELEVÄ astuu tästä hetkestä alkaen elämääsi. SELEVÄ vaanii ja valvoo pienimpiäkin toimiasi. SELEVÄ näkee kaiken, sillä on puolitoistakymmentä silmää. SELEVÄ kuulee kaiken, sillä on puolitoistakymmentä korvaa. SELEVÄ voi kaiken, sillä on puolitoistakymmentä kättä kuin Buddhan kuvalla. SELEVÄN kosto on hirmuinen. Varo SELEVÄÄ! Ole rehellinen! Silloin sinun ei tarvitse kavahtaa SELEVÄÄ. Älä yritä luntata. SELEVÄ estää sen joka tapauksessa.
SELEVÄ.
Salme Sadeniemi: SELEVÄ. Kertomus yhteiskoululaisista.
Kirjapaino O.Y. Libris 1947
Tiina ja hänen ystävänsä käyvät keskikoulun kuudetta luokkaa. Suloista nuoruutta varjostaa vain yksi asia: kokeet. Etenkin englanninopettaja Mörssi tekee parhaansa tehdäkseen kokeista mahdollisimman katalia. On siis opiskeltava ahkerasti - tai turvauduttava lunttiin. Tiinaa ja hänen ystäviään moinen petturuus korpeaa, ja he päättävät perustaa salaseuran lunttaamisen kitkemiseksi luokasta. Seura Lunttaamisen Vastustamiseksi saa salanimen SELEVÄ, ja pian oppilaiden pulpetteihin alkaa ilmestyä kummallisia kirjeitä. Mutta pojatkaan eivät jää toimettomiksi, ja tyttöjen yöretkellä autiossa mökissä alkaa tapahtua kummia...
Tarinautti lokikirjaan: Parisen vuotta sitten äitini kertoi innoissaan löytäneensä Saran tyttökirjakaupasta pienen aarteen: yhden teinivuosiensa lempikirjoista,Selevän, ja odotti jo kovasti että kirja saapuu. Kaksi päivää myöhemmin äiti sai kuitenkin yllättäen siivet, ja avaamatta jääneen postin pinossa oli myös nettikirjakaupan lähetys. Otin sen mukaani, mutta jostain syystä en tuolloin sitä lukenut. Nyt aika oli vihdoin kypsä, ja lähdin kirjan mukana aikamatkalle äitini nuoruuteen.
Minulla ja äidillä on aina ollut melko samanlainen kirjamaku, joten osasin odottaa että SELEVÄ ei olisi huono. Yllätyin silti, kuinka hyvin se oli kestänyt aikaa. Nuorten kirkasotsaisuus olisi ehkä häirinnyt, ellen olisi ymmärtänyt että sodasta toipuvassa maassa se oli ajan henki: kansalaistalkoot ulottuivat myös ja etenkin kasvavaan polveen. Vastuuntunnosta huolimatta nuoret ovat kuitenkin nuoria, ja Sadeniemen kertomuksessa on samaa viehätystä kuin vaikkapa Rauha S. Virtasen kuuluisammissa kirjoissa. Harmi, että tämä herttainen kirja on vajoamassa unholan hämäriin. Olen iloinen, että koin tämän kohtaamisen teini-ikäisen äitini kanssa.
- Tästä tuleekin sitten jonkinlainen heilayhdistys, sanoi Kepa pettyneenä.
- Sitten minä en kelpaakaan siihen, huokasi Maija. - Ja Inari sanoi, että Selevä pitäisi bailutkin.
- Tietysti me pidämme bailut. "Am Abend sind die Damen doppelt so schön." Ehkä meillä on silloin mahdollisuudet tehdä propagandaa.
- Mutta niistä täytyy tulla oikein hauskat bailut, sanoi Airi, joka pelkäsi Aarnensa puolesta.
Summa summarum: Viehättävä vanhanajan tyttökirja reippaista tytöistä sotienjälkeisessä Suomessa.
P.S. Osallistun kirjalla Marian Tuntemattomat tyttökirjat - haasteeseen. (Ehdinpäs mukaan, ennen kuin määräaika ylihuomenna täyttyy.)
Voi, miten surullista ja koskettavaa! En tiennyt tästä ollenkaan. Ihmettelin, kun en sen jälkeen kuullut äidistäsi. Haluaisin lähettää sinulle s-postia. Laiton FB:ssä pyynnön.
VastaaPoistaSelevä on viehättävä ja niin viaton kirja. Luin itsekin sen tässä keväällä. Kiitos sinulle, että kerroit tästä! :)
Hei Sara! Kiva kun kävit kommentoimassa. En tajunnut edes googlettaa onko joku muu blogannut tästä. Selevä oli tosiaan hyvällä tavalla viaton :)
PoistaKävin juuri fbeessä hyväksymässä kaveripyynnön. Ja mailiosoite on elmailona ät gmail.com
Voi että, mikä tarina kirjan lukemisen takana <3. Selevä kuulostaa suloiselta kirjalta, ja se sijoittuu kiinnostavaan aikakauteen. Mitä ihanin osallistuminen haasteeseen tämä!
VastaaPoistaTällä oli tosiaan ihana osallistua. Haasteestasi sain lopulta kipinän ryhtyä tuumasta toimeen ja lukea tämä!
PoistaBlogissani on sinulle tunnustus. :)
VastaaPoistaOi kiitos, tulenpa katsomaan!
PoistaOih, aikamoinen lukukokemus monellakin tapaa. Ihanaa, että sait siitä noin paljon ja jaoit näin henkilökohtaisen jutun täällä blogissa. <3
VastaaPoistaSuketus, tästä kirjasta olisi ollut vaikea blogata kertomatta tätä tarinaa. Yksi lukemisen hienoimmista puolista onkin juuri se, että niistä voi rakentaa itselleen siltaa yli sukupolvien kuilun.
PoistaPostauksesi iski suoraan iholle. Oli hienoa saada lukea sinun ja äitisi kirjallisesta kohtaamisesta <3
VastaaPoistaKiitos, Villasukka! Oli ilo saada jakaa tämä tarina blogiystävien kanssa ♥
PoistaNo voi. Yritin tulla Googlen syötteenlukijasta kommentoimaan kirjoittamaasi TTT-postausta kirjallisista wannabeystävistä, mutta se näyttää kadonneen?!:( Ihania kirjallisia ystäviä sinulla joka tapauksessa! Itse kaveeraisin mm. Jane Austenin henkilöhahmon Lizzy Bennettin kanssa. Ja J.K. Rowlingin Hermionen kanssa. Lizzyn kanssa joisimme teetä kuppitolkulla ja puhuisimme pahaa hölmöistä kyläläisistä. Hermionen kanssa viettäisimme aikaa kirjastossa tunteja ja tunteja ja tutkisimme kaikenlaisia mielenkiintoisia taikakirjoja.
VastaaPoistaSonja, siinä kävi kämmi: yritin ajastaa mutta vahingossa julkaisinkin sen ensin. Sitten ajastin uudelleen ja sillä kertaa se onnistui. Eli ensi tiistaina se palaa ruotuun!
PoistaSiis huomenaamuna jos tarkkoja ollaan :)
Poista