Huumori muinaisessa Intiassa. Kolme pienoisnäytelmää

(Vanha elostelija:) Voi! Hän on niin hämmentynyt vastenmielisen miehen yhdynnästä, että menee ohi kokonaan minua huomaamatta. No, seuraanpa häntä ja otan selville, miksi hän ei huomaa minua. Kas, nyt hän itse kääntyy ympäri. Mitä sanot? Että sinä et huomannut herraa? Tyttö hyvä, ei se ole sinun vikasi. Kun ajatukset ovat kärsimyksen hämmentämät, aistitkin hämmentyvät. Mitä sanot? Että tervehdit minua. Ota siis vastaan toivotukseni:

    Rikkaita olkoot ne joita sinä rakastat,

      vailla aarteita vastenmieliset,

   ettet joutuisi epämieluisia tapaamaan

     äitisi ahneuden tähden.

Klaus Karttunen: Huumori muinaisessa Intiassa. Kolme pienoisnäytelmää

Yliopistopaino 2000

Muinaisintialainen kirjallisuus on muutakin kuin hengellis-filosofista korkealentoa. Vaikka teatteritaidetta ei tuolloin jaettu tragediaan ja komediaan länsimaiden tuntemalla tavalla, olivat huumorinäytelmät suurta huutoa. Suosittuja olivat mm. monologifarssit, veijaritarinat, kevyet hovikomediat ja porvarilliset juoninäytelmät. Klaus Karttusen kääntämä kokoelma sisältää kolme pienoisnäytelmää: "Juopuneet toilaukset", "Gurukurtisaani" ja "Kohtaamaan kumpainenkin." 

Säilyneiden muinaisnäytelmien ikää on mahdoton määrittää tarkasti, mutta Juopuneet toilaukset lienee näistä kolmesta vanhin. Näytelmän kirjoittajaksi mainitaan kuningas Mahendra, joskin asialla todellisuudessa saattoi olla joku tai jotkut hovirunoilijoista, kuninkaan ottaessa kunnian omiin nimiinsä. Sekä Juopuneissa toilauksissa että Gurukurtisaanissa ivan terävin kärki osuu askeetteihin, jotka näiden näytelmien valossa eivät näyttäydy läheskään niin pyhinä kuin voisi luulla. Meno on välillä melkoista kohellusta, ehtaan farssin henkeen: kun gurun ja kurtisaanin sielut vaihtuvat erään korkean joogin hieman huvitellessa, siitä seuraa aikamoista hässäkkää. Toisaalta monologifarssiksi nimetty Kohtaamaan kumpainenkin on huumoriltaan huomattavasti hillitympää, sarkastista ja sanailuun perustuvaa. 

Abhinaya Summer Festival: Bhagavadajjukam (Gurukurtisaani)

Tarinautti lokikirjaan: Huumorin kulttuurisidonnaisuus on kiinnostanut minua jo ennen kuin perustin monikulttuurisen perheen ;) Totta on, että se mikä naurattaa yhtä, ei edes hymyilytä toista - ja vielä suuremmat ovat huumorintajun erot, kun välissä on tuhansia vuosia. Ja kuitenkin esim. antiikin komedioissa on paljon, mikä naurattaa myös meitä - ihmisluonteen naurettavuudet kun eivät aikain saatossa juurikaan muutu. Tämän kirjan lukemiseen minut kirvoitti lähinnä älyllinen uteliaisuus, ei niinkään nauramisen tarve.

Mikä sitten nauratti muinaisia intialaisia? Tekopyhyys ja hurskastelu, väärinkäsitykset, alapäähuumori. Kuulostaako tutulta? Toki tapa, jolla ne esitetään, on nykylukijalle vieras ja sisäpiirin vitsit usein mahdottomia käsittää ilman tarvittavaa kielen ja kulttuurin tuntemusta. Lukuisat viitteet auttoivat ymmärtämään vitsin - mutta jos vitsi pitää selittää, se harvoin enää jaksaa naurattaa kovinkaan paljon. En siis hirnunut naurusta, mutta viihdyin kyllä näitten pikku näytelmien parissa. Hiukan yllättäen pidin eniten monologifarssista Kohtaamaan kumpainenkin, jossa vanha elostelija puhuttelee tuntemiaan naisia kaupungilla kulkiessaan. Vaikken niinkään alapääjutuille lämpene, oli vanhan elostelijan satiirinen imartelu nykynaisillekin tuttua. 

Tyttö, ajattele millaisen suosion suot uupuneita lanteitasi virkistävälle, erilaisia hajusteita sisältävälle sulotuoksuiselle öljylle tarjotessasi sille omien jäsentesi kosketuksen. Oi suopeakasvoinen, riistetty tosiaan lienee se, joka ei saa nähdä sinun suloisen loistavaa ruumistasi, joka on korot riisuttuasi rehellinen sirossa kauneudessaan niin kuin kuninkaallinen ratsuelefanttinaaras, jolta on otettu pois tiu'ut, kaulakoriste ja vyö. 

Summa summarum: Tämä on kyllä ehdottomasti oudointa, mitä olen lukenut vähään aikaan! Mutta joskus tekee hyvää vähän laajentaa perspektiiviä ja lukea jotain ihan ufoa ;)

P.S. Tämän myötä tulikin taas hypättyä lavalle, ennen kuin Linnean hieno haaste päättyy.

P.P.S. Maailmanympäri-postaukseni Intia-osioon lipsahti luokattoman huono musiikkivideo, joka ei ilmeisesti edes ole oikeaa Bollywoodia! Onneksi blogistaniasta löytyyy asiantuntemusta tässäkin asiassa. Tässä siis oikeasti hieno lajinsa edustaja, taatusti aitoa Bollywood-tuotantoa. Kiitos, Mari!

Fanaa-- Mere Haath Mein Tera Hath Ho

 (starring Aamir Khan & Kajol)