bg

Free background from VintageMadeForYou

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Jos

Ihana blogiystäväni nakkasi minua haasteella. Kiitos, Valkoinen kirahvi!

Jutun juju on vastata kysymyksiin: jos olisin---. Siis, jos olisin...

- Elementti: Tuli. Tarkemmin sanoen: virvatuli. Kätketyn aarteen vartija vai oikukas eksyttäjä? Ehkä sekä että. (Melko mahdoton vangita ja täysin mahdoton käsittää, oli miten oli ;D)
Will-of-the-wisp 

- Ajatus: "Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki."

- Kasvi: Kultarikko. Viihtyy varsinkin tunturipurojen varsilla, kalliohyllyillä ja lähteiden partailla. Just like me!

- Väri: Ruska. Eritoten maaruskan sävyt ovat osa sydämeni maisemaa.
Maaruskaa suolla

- Musiikki: Noe Venable: Midsummer Night's Dream
The bite of wind the taste of rain / Getting called names
Comets of pain / And other bright things
My favorite things and favorite places/ Covered in kisses
When all of this is memories / What kind of creature shall I be...?


-Tuoksu: Kardemummakahvi. Eksoottista ja kuitenkin kodikasta samalla kertaa.

- Paikka: Majakka. Pimeys ja valo, tuli ja vesi, romanttisuus ja vaara. Olen rakastanut majakoita siitä asti, kun ensi kertaa luin Muumipapan ja meren.
- Ruoka: Savukala. Haluaisin olla loimulohi, mutta taidan kuitenkin olla joku pikkukala pikemmin.

- Juoma: Sima. "Oikea" viikinkisima tehtiin katajanmarjoista, hunajasta ja/tai mahlasta. Toki myös nykyinen makea rusinalimu sopii kuvaamaan perheellistä puoltani.

- Vuorokaudenaika: Auringonnousu (tapahtui se sitten aamuyöllä tai klo 12 päivällä)

Lopuksi aiheeseen sopiva fiilisbiisi. Sielunmaisemassani soi tinapilli ja kelttiläinen harppu.
Siobhan Owen: If I Were A Blackbird

Heitän haasteen eteenpäin näille kolmelle mainiolle blogikollegalle: Iina Helmiina, Anuliini ja Lankakeiju. Toki muutkin saavat poimia tämän mukaansa, jos vain vähänkään  siltä tuntuu :)

12 kommenttia:

  1. Waude! Hyvin erikoista: Ei mahdu kolmeatoista tusinaan;-) Tuo kultarikko on aivan tuntematon kauneus, mutta olenkin arvellut, että tämän blogin emäntä kuuluu tulisieluihin.

    Kaikki suot pitäisi suojella! Ne ovat niin kauniita ja kasvavat usein harvinaisia kasveja. Heti muistan herbariooni poimineeni suolta lihansyöjäkasvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai minä sitten olen vähän outo ;)
      Kultarikkoja on Suomessa vain aivan pohjoisimmassa Lapissa. Kotirinteessämme kasvaa myös yökönlehtiä, jotka kiehtoivat minua jo lapsena sekä kauneutensa että kauheutensa vuoksi.

      Yhdyn ehdottomasti vaatimukseesi soiden suojelusta! Suot ovat tärkeitä, kauniita ja myös hieman mystisiä. Kohtaan "paikka" olisin voinut vastata myös palsasuot, joissa olen viettänyt lukemattomia täydellisen rauhan ja onnen hetkiä...

      Poista
  2. Ihana, että ehätit vastailemaan! Tulta ja tunnelmaa, ihania vastauksia. Kuuntelen tuota Noe Venablen kappaletta, joka on taikuutta ja loitsua täynnä, ihana uusi tuttavuus minulle, kiitos vinkistä! Menee tutkailtavaksi.

    Ja majakat! Niissä on jotakin mystistä, lumoavaa, karun kaunista. Samaa kauneutta on ruskassa, jota rakastan. Ehkä jonakin päivänä toteutan sen ruska-ajan vaelluksenkin, josta olen haaveillut!

    Voimaa viikkoosi, blogiystävä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oli valtavan ihana tehdä! Noe Venable on yksi suursuosikeistani, hänen lauluissaan on hienot sanoitukset ja hienovireistä voimaa.
      Enpä ole ennen tajunnutkaan, että majakoissa ja ruskassa on samaa karua kauneutta. Mutta nyt kun sen sanoit, niin huomaan sen olevan aivan totta!
      Toivottavasti pääset toteuttamaan ruskavaellushaaveesi. Itsekään en ole moneen syksyyn päässyt vetäytymään "ruskalomalle" isäni rakentamaan turvekammiin tunturilammen rannalle, vieroitusoireita alkaa jo olla ilmassa...

      Ihanaa ja kaunista alkukevään viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Kiitoksia haasteesta <3 :) toteutan sen omaan blogiini kunhan ehdin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jään innolla odottamaan että ehdit vastata :)

      Poista
  4. Ihanat vastaukset ja kuvat! :) Tykkään myös blogisi ilmeestä, eksyin tänne nyt ekan kerran Lukuhoukan kautta. Jään seurailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Lila, tervetuloa käymään ja tulemaan toistekin :)

      Poista
  5. Ihania asioita, etenkin tuo (minullekin ennalta tuntematon) kultarikko... <3 Nautitko kardemummakahvina jotakin valmista sekoitusta vai laitatko vain porojen (siis kahvinporojen! ;)) sekaan hieman kardemummaa? Harrastan jälkimmäistä joskus itse, kun tekee mieli nauttia kardemumman mausta ja tuoksusta, mutta en jaksa tai halua leipoa pullaa tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, sain kerran lahjaksi kardemummakahvia ja ihastuin. Sittemmin en ole ko. sekoitukseen törmännyt, sirottanut vain kardemummaa maustepussista kahvinporojen sekaan. Toimii hienosti ja tuoksu on ihana!

      Poista
  6. Kiitos mielenkiintoisesta haasteesta. Bloggaan siitä kunhan ehdin.

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.