Helmikuun lukikirjat

Eletty on heleä helmikuu, edessä mainio maaliskuu ihanine kirjapinoineen! Tällä kertaa en jorise joutavia, vaan menen itse asiaan. Helmikuussa tuli luettua ja blogattua tällaiset kirjat:

Itkivät ihanat nurmet. Valikoima Kantelettaren runoja.

Anni Blomqvist: Maija

Juhani Peltonen: Elmo

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

Sirke Happonen: Muumiopas

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Kristiina Harjula: Pispalan kiviä

Otfired Preussler: Ryöväri Hurjahanka

Kirsti Paltto: Voijaa minun poroni

Haiko & Lämsä: Pieni maahiskirja

Nils-Aslak Valkeapää: Kevään yöt niin valoisat

Annica Wennström: Lapinkylä

Steinsdottir: Meidän talon enkeli

Talot ovat yksin kotona. Pohjoismaisia runoja lapsille.

Yhteensä: 14

Kotimaisia: 10,5

Naiskirjailijoita: 10

Euroopan ulkopuolelta: 0

Muuta:  Tässä kuussa tein blogini historiaa monellakin eri tavalla. Ensinnäkin ns. maailmankirjallisuutta en lukenut tässä kuussa lainkaan. Historiallisuus oli vahvana läsnä, samoin skandinaavisuus ja pohjoinen leveys. Kotimaisia esikoisia tuli luetuksi peräti kaksi: Harjulan hieno Pispalan kiviä ja Kauniston Synnintekijä. 

Kirjallisen helmikuuni ehdoton kohokohta oli saamelaiskulttuurin viikko, jonka saama runsas (ja myönteinen) palaute oli minulle suuri ja iloinen yllätys.  Luetuin bloggaus koski Nils-Aslak Valkeapään runoja, enimpiin kommentteihin kirvoitti testaa lapinsanastosi-testi. Parhaat tietäjät olivat Sannabanana, sekä Ketjukolaaja: molemmat saivat yhdeksän kymmmenestä oikein. Hienosti tiedetty!

Kuukauden parhaiden palkinta oli taas kerran suloista tuskaa. Teki hurjasti mieli vetää kotiinpäin ja palkita Voijaa minun poroni, mutta sydän verta valuen valitsin kalkkiviivoilla toisen kotimaisen menneen ajan kuvauksen. Ladies and gentlemen, helmikuun parhaan kirjan pysti menee Pirkanmaalle, Pispalan kivisille rinteille:

Kristiina Harjula: Pispalan kiviä

Ilonani on seuraavaksi esitellä Ilona-gaala. Nyt olen joka suuntaan jäävi, mutta who cares: Lapin lapsi mä oon, ja ihanimman kansikuvan Ilona-patsaan voittaja on loihtinut kirjan kanteen minunkin sieluni maisemaa:

Kannen suunnittelu: Lene Stangebye Geving

Sellaiset siis olivat helmikuuni kirkkaimmat kirjahelmet. Mutta vielä muutama muu on kehuttava erikseen: tietokirjagenrestä ansioitui etenkin Sirke Happosen Muumiopas, jonka parissa elähdyin ja tirskahtelin monta rattoisaa iltaa. Runokirjoista herkistyin pohjoismaisten lastenrunojen äärellä ja lastenkirjoista iloisin yllätys lentää liihotti vastaani islantilaisen kerrotalon rappukäytävässä.

Ja sitten "lohdutuspalkintojen" jakoon. Toista kertaa blogini historiassa jaellaan randomeja kunniamainintoja randomeista ansioista.

Paras naispääosa: Raili (Pispalan kiviä). Hävettää mummu ja mummun säkit. Hävettää, että säkki vaan jätetään valtatien varteen ja mummu hakee illalla. Hävettää, että ne rahat on sillai. Jos joku tulee samaan aikaan kuin äijä, en kehtaa aukaista hakaneulaa. En varmaan kehtaa.

Paras miespääosa: Elmo. Kauneutta ja luonnon rauhaa rakastava supersankari, Pyhä ja Kärsivä Elmo, ilon ja nautinnon tuoja muille. 

Paras naissivuosa: Vilijonkka. Muumioppaan ansiosta vilijonkka, jota ennen pidin jokseenkin rasittavana, hermoheikkona kontrollifriikkinä, on nyt läheinen tuttavani, virkistävän neuroottinen ja hetkittäin suorastaan siunatun hullu.

Paras miessivuosa: Hansi. (Voijaa minun poroni) Hienosti kuvattu vanha saamelaisäijä, lempeä luonteeltaan mutta ei läheskään niin tyhmä kuin toiset luulevat.

Parhaat ääniefektit: Voijaa minun poroni. Elo kohisi edellä, poronkoparat narskuivat kovaan lumeen: tsovh-a, tsovh-a, kellot kalisivat: kling-a, kling-a. Ja takana Kutnelin kirkas ääni, mikä muuttui nauruksi ja levisi ahkiosta ahkioon ja löysi jokaisen. Kutnelilla, Sammolin siskolla, oli sellainen nauru - niinkuin maanalaisen puron solina, mikä lämmitti pakkasella mutta viilensi kuumalla. 

Mukaansatempaavin alku: Kun Eedit tuli heidän elämäänsä, kaikki muuttui. (Pispalan kiviä)

Kuukauden floppi: Heinähattu, vilttitossu ja kielletty kampela. Iltasatukirja ei jaksanut kiinnostaa lapsia, kirja revittiin käsistä jo sivulla kolme ja tilalle tungettiin Näkymätön lapsi. Itsekään en sitten enää innostunut lukemaan dumpattua kampelaa yksin loppuun.

Kuukauden ajatus: "Siivoamista ei pidä aatteena liioitella." ~Muumimamma~

Ja näin lopuksi sopii suunnata katse kohti taivaanrantaa ja sieltä tulla tuivertavaa kevättä, lukusuunnitelmia luonnostellen ja varovaisia päätöksiä tehden... Helmikuun alussa uhosin aikovani lukevani lisää miehiltä. Vaan kuinkas sitten kävikään: naiset jyräsivät jälleen! 

Koska koko alkuvuosi on ollut naisten valtakautta, maaliskuussa on vihdoinkin Miesten Vuoro: tavoitteeni on, että vähintään puolet maaliskuun kirjailijoista olisi miehiä. Lukupinoissa huojuu jo montakin lupaavaa ehdokasta Askildsenista Westöhön. Mutta parempi, jos en lupaile liikoja. Pääasia olkoon, että lopetan kirjallisen "sukupuolisyrjintäni" ja pidän huolta, että saan mieskiintiöni täyteen. Hyvä olisi tunkea mukaan myös muutama ulkomaan herra, kun en tässä kuussa tullut lukeneeksi itseäni Saksaa kauemmas kirjojen maailmaan. (Jos en muuta keksi, santsaan kaikki Tarzanit ja Lucky Luket, jotka joskus varhaisteininä ahmin ;D) Ehdotuksiakin saa ja on suorastaan suotavaa tehdä: kuka, mitä ja miksi minun kannattaisi kokea Miesten vuorolla?