bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ville Tanttu: Tiikerisydän


Mustaa, mustaa, mustaa.
Musta tuntuu käsissäni; kyynärpäätä kivistää tämä uuttera väritys, mutta se on pieni hinta siitä, että näen pian mustan aukon, edes tässä kartallani. Avaruuden valtias syntyy tähän kauas Merkuriuksen ja Pluton toiselle puolelle. Tunnen tumman spiraalin imevän kaiken kohti sen yönmustaa keskustaa.
Vaikka aurinko lämmittää jo, niin viluinen hytinä, joka minua on tärisyttänyt heräämisestä saakka, ei tunnu sulavan pois. Koulun aloituksen kammotuspelko on kuin otus, joka roikkuu minussa. En voi edes juosta sitä karkuun, kun se on sisälläni.

Ville Tanttu: Tiikerisydän. 
WSOY 2012

Amos on 9-vuotias poika, joka yhdessä parhaan ystävänsä Benkun kanssa tutkii ihmeellistä avaruutta, pohtii maailmankaikkeutta ja yrittää piirtämällä käsittää sen, mitä ei voi nähdä. Kesä on ollut hieno, mutta nyt se on ohi, ja on aika palata kouluun. Se ahdistaa Amosta, jolle lukeminen ja kirjoittaminen ovat vieläkin vaikeita asioita. Ja kun asiat ensimmäisenä koulupäivänä eivät mene putkeen, Amos päätyy ottamaan "ommoo lommoo" kertomatta isälle ja äidille. Mutta pelosta syntyy Monsteri, joka hiipii Amosin huoneeseen ja sydämeen.


- Totuus on, että isäs löi sua, koska se häpee sua! --- Koska se häpee ja halveksii sua, avutonta hyypiötä, joka ei vielä yhdeksänvuotiaanakaan osaa lukea.

Vain Joel, Amosin leluorava, tietää miten monsterista pääsee eroon. Josset sää nääs kerro totuutta, nii sitte se hirviö palaa. Mutta Amos ei uskalla kertoa vanhemmilleen tapahtuneesta. Koettaessaan peitellä valheensa jälkiä Amos sotkee asiansa yhä pahemmin, ja valhevyyhdin kasvaessa kasvaa myös Monsteri.

Mustan aukon pohjattomaan jylisevään imuun lentää isoisän kuva ja kaukoputki, piirtämäni avaruuskartta, isän salkku, äidin puuhalista, kutsunippu lentelee paperisateena kuin kovassa tuulessa kohti mustaa tyhjyyttä, niiden perässä Benjaminin kirja ja viimein Ganesh-rasia, joka jää kuin taikavoiman ansiosta hangoittelemaan imua vastaan, ikään kuin se omaisi omaa painovoimaa. Pitkä kravatti imeytyy aukkoon päin Ganesh-rasian ohi. Kravatti kuristaa isää joka hangoittelee sen toisessa päässä imua vastaan pitäen kiinni rasiasta.


Tarinautti lokikirjaan: Tiikerisydän tarttui käteeni aivan sattumalta, hetken mielijohteesta nappasin sen kirjastoreissulla mukaan. Vasta kotona huomasin alkaneni lukea tärkeää kirjaa. Tärkeä se on monestakin syystä, joista ilmeisin on Amosin koulupelko. Lukivaikeudet ovat monelle tuttu aihe, johon liittyy paljon pelkoa ja häpeää. Hitaasti oppiva lapsi leimataan helposti tyhmäksi, vaikka  tyhmyydestä ei tietenkään ole kysymys. Kirjoittaminen on Amosille vaikeaa, mutta maailmankaikkeuden syntyä ja rakennetta poika pohtii vaivattomasti, ja hankalatkin sanat ovat hallussa. Mä täs vaan ihailen stratosfäärimme vesihöyrymuodostelmia. ---Häikäisee. Kotiplaneettan keskustähti paistaa suoraan silmiin.

Pohjimmiltaan Amos on taiteilijasielu, jonka vertaaminen älylliseen ystävään tai nopeasti oppivaan bessserwisser-pikkusiskoon aiheuttaa vain turhaa pahaa mieltä. (Eikä itsetunto-ongelmilta vältytä, vaikka vertaajana olisikin lähinnä "vain" lapsi itse.)


Pelästyn pahemman kerran omaa peilikuvaani. Katseeni näyttää huolestuneelta.

Toinen tärkeä kirjan esiin nostama teema on perheen sisäiset jännitteet. Monsteri uskottelee Amosille, että vanhempien kireys ja poissaolevuus johtuu hänestä, vaikka tosiasialla taustalla ovatkin parisuhteen ongelmat. (Itse asiassa Amos ymmärtää asian paremmin kuin moni hänen ikäisensä tai vähän vanhempikin. Silti hänelle on tärkeää, että isä sanoo sen ääneen.)

Tantun filosofinen, jopa eksistentiaalinen näkökulma tarinaan on haastava. Viattomuus on yhdeksänvuotiaalle aika abstrakti käsite ja saattaa aueta lapselle aivan eri tavalla kuin aikuiselle. Taitavasti Tanttu kuitenkin selviää haasteesta: "new age-tunnelmaa" kevennetään sijoittamalla korkealentoisimmat filosofoinnit siniverisen, tampereen murretta puhuvan leluavaruusoravan suuhun, ja sydämen valo konkretisoituu laser-säteenä, joka karkottaa monsterin pakosalle. Isältä saatu Ganesha-jumalaa esittävä rasia kasvaa rohkeuden ja viattomuuden symboliksi, suojelevaksi voimaksi, jota puolestaan on suojeltava, jottei Monsteri saisi sitä tuhotuksi.

Loppupuolella tarinaan tuli myös perinteistä actionia, ja poikien avaruusseikkailusta tuli mieleen Lassi ja Leevi-sarjakuvista tutun avaruusmies Spiffin mielikuvitusmatkailu :)


Tarinan jännite kasvoi juuri sopivassa tahdissa, ja totuuden hetki oli hienosti kuvattu. Loppuscenessä on minun makuuni melko monta "Hallmark momentia", mutta huumori pelastaa taas, niin ettei siirappi ala liiaksi maistua suussa.

Kuvitus on Ville Tantun omaa käsialaa ja ansaitsee erityisen kiitoksen. Mustavalkoiset kuvat ovat miellyttävän kaukana stereotyyppisestä scifi-kohelluksesta - niin kuin koko kirjakin.


Rakensimme kaiken itse; seinät, ikkunat, laskusillan ja vallihaudan. Vallihauta kiertää koko linnan ympäri, ja äiti lupasi että saamme pitää sen ainakin ensi kesän puutarharemonttiin asti.

Tiikerisydän sopii loistavasti yhdessä lapsen kanssa luettavaksi, etenkin jos lasta kiehtovat avaruusasiat ja / tai joku teemoista on ajankohtainen perheessä. Aikuinenkin saa tästä kirjasta paljon ajattelemisen aihetta, toivon mukaan myös välineitä vaikeiden asioiden käsittelyssä ja kohtaamisesta yhdessä lapsen kanssa.

Summa summarum: Olis varmaan paree tehdä eropaperit sen kanssa pikimmiten, Joel jatkaa ja heittelee pähkinää ilmassa. - Siis nääs sen pelon kans.

9 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ja mielenkiintoiselta kuulostava kirja.

    VastaaPoista
  2. Olen aloittanut tämän kirjan kaksi kertaa. Kolmas kerta on tultava, sillä niin vakuuttavasti kirjasta kerrot. Alku lähti tahmeasti ja minä olin levottomasti lepattava perhonen.

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle samaa!

      Minut tämä kirja imaisi mukaans aheti, mutta minä olenkin aina tykännyt avaruusseikkailuista. Tällä kirjalla on kuitenkin paljon muutakin annettavaa.

      Poista
  3. Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Lasten- ja nuortenkirjojen lukeminen on minulla todella vähäistä, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, tämä kirja oli ainakin tälle aikuisell hyvin antoisa. Toinen, jota voin suositella, on Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla.

      Poista
  4. Hei,

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    t Ville Tanttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain. Kiitos itsellesi hyvästä kirjasta, toivottavasti saamme pian lisää :)

      Poista
  5. Kiitos vaan.
    Haluan kyllä kirjoittaa lisää, mutta nyt aika on mennyt pitkälti kuvaus/ohjaus yms elokuva ja Tv hommeleissa.
    Näkymätön Jumala - elokuvakäsikirjoitus on työn alla...

    Hyvää Pääsiäistä!
    Ja Kevättä, vihdoinkin!

    Ville

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.