bg

Free background from VintageMadeForYou

torstai 14. maaliskuuta 2013

Vladimir Lortšenkov: Lentävä traktori



"Juodaan Italialle! Vasile ehdotti. "Fiatien Italialle!" 
"Venetsian ja siltojen Italialle!"
"Sinun ja minun Italialle!"
"Meidän Italiallemme, jota on vain yksi, mutta joka on jokaiselle erityinen ja ainutlaatuinen, niin kuin voi olla ainoastaan nainen, jota todella rakastat!"
"Italialle! Eläköön Italia!"
Taivaallinen traktori rämisi ja kauhoi hiljalleen propelleillaan pilvenhattaraa ja ystävykset torkahtivat.

Vladimir Lortšsenkov: Lentävä traktori
Karisto 2013
Alkuteos: Vse tam budem, 2008
Suomentanut: Veera Minkin

Jossain päin Moldovaa on Largan kylä. Elämä siellä on sellaista kuin kaikkialla maassa: kurjaa. Köyhyys riivaa, epäsopu ja katkeruus rehottavat, tulevaisuutta ei ole, eikä rahaa. Mutta on heillä sentään jotakin: unelmien Italia, maa jossa maito ja hunaja virtaavat suoraan suuhun. Eipä ihme, että sinne tahtovat kaikki.

Largalaisista innokkain Italiaanlähtijä on Serafim, joka muista poiketen rakastaa Italiaa sen itsensä vuoksi. Hän haaveilee museoista ja pitkistä promenaadeista Rooman kapeilla kaduilla, kun taas hänen kylänmiehiään kiinnostavat enemmän Fiatin tehtaat. Mutta Italiaan ei niin vain mennäkään, ei ainakaan jos on Moldovasta kotoisin. Sitkeät largalaiset kuitenkin yrittävät, eivätkä heidän keinonsa lopu kesken: joku tienaa rahaa myymällä munuaisia (omiaan), toinen rakentaa lentävän traktorin, kolmas pistää pystyyn ristiretken - tai kaksi.

Trollikka kesti kolme ristisaattoa, minkä jälkeen selvisi, että saatana oli suonut neuvostovallalle hyvien satojen lisäksi myös tarpeeksi sähköä. Ja ilman sähköä, kuten kävi ilmi, ei trollikka kulkenut.

Moldovalaisten uskoa ja toivoa ei kuitenkaan horjuta mikään: Italia on heille maa, johon kannattaa pyrkiä, vaikkei toivoa perille pääsystä olisi. Lopulta herää kysymys, onko koko Italiaa olemassakaan, vai onko se silkkaa satua?


Tarinautti lokikirjaan: "Kynä on miekkaa mahtavampi." Tämä vanha totuus pitää paikkansa, etenkin kun kynänvarressa on Lortšenkovin kaltainen irvileuka. Palkittu moldovanvenäläinen kirjailija ei kumartele kuvia eikä säästä ketään: pilkkakirves heiluu armotta ja osuu tappavan tarkasti. Kun köyhä kansa pyrkii kohti parempaa, veri roiskuu ja ruumiita syntyy. Hulvattoman tarinan alla on terävää kritiikkiä niin yhteiskunnan kuin ihmisluonteenkin heikkouksia kohtaan. Vastapainoksi kirjailija heittäytyy välillä ylitsevuotavan lyyrisen, vertauksia pursuvan kuvakielen virtaan.

"Anna kattilalle hieman aurinkoa auringonkukkaöljystä, voitele sen arvet, ja heti kun öljy on kuumaa, sirottele joukkoon jauhoja, kaada sekaan lihaliemi, joka on vahvaa kuin sydän kylänmiehellä, joka ei osaa rakastaa sanoin vaan teoin, lisää pontikka ja paloiteltu omena. 
Kun kastike kiehuu, kaada se munuaisten päälle ja anna näiden uida siinä, anna niiden jäähtyä ja imeytyä." 
"Ja sitten", Nastja kirjoitti, " suutele käsiäsi siitä hyvästä että ne tekivät ruoan, ja itke.



Lentävän traktorin maailmankuva on lohduton, jopa kyyninen, ja uskomattomimmillaankin kirjassa on mukana inhorealistinen sävy. Mitään Misery litiä kirja ei kuitenkaan ole, siitä Lortsenkov ottaa pesäeron maagisrealistisella tyylillään sekä huumorillaan, joka on pikimustaa ja vähintäänkin mauttoman rajoilla, mutta samalla vastustamattoman hullunkurista ja outoa. Minun makuuni Lentävä traktori oli turhan makaaberi. Mutta mustan huumorin ystäville tämä kirja on yhtä juhlaa.

Summa summarum: Asialle siunauksen antaneen papin ja muutaman kyläläisen läsnäollessa ystävykset kaivoivat traktorin haudan auki ja ottivat rististä pois laatan, jossa luki: "Maataloustraktori. Muistaen ja rakastaen. 1980-2004". Hulvaton, armoton tragikomedia kaikilla mausteilla.

2 kommenttia:

  1. Sinäkö jo ehdit tämän! Odottaa pinossa, joka kasvaa kuin Pisan torni... En uskaltanut lukea vielä, palaan myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jänskää kuulla sitten mitä pidit.

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.