"Jonakin päivänä vielä kirjoitan muistelmani. Tosin olen kokenut sen verran outoja juttuja, ettei kukaan ota niitä todesta, vaan niitä tullaan väittämään hävyttömäksi liioitteluksi: maailmaan ei voi mahtua noin paljon pahuutta. Eikä minua ihmetyttäisi, vaikka ne loppujen lopuksi julkaistaisiinkin salapoliisiromaanina. Se myisi kuin häkä. Mitä sairaampi tarina sen suositumpi..."
Juan Diaz Canales: Backsad-Valkoinen valtakunta
Arktinen Banaani, 2003
Kaksimetrinen kissaetsivä John Blacksad elää maailmassa, joka on eläinten kansoittama, julma ja surullisen tuttu. Valkoinen valtakunta on allegoria yhteiskunnasta, jossa rotuerottelu ja rasismi kukoistavat. Mustien ja valkoisten vastakkainasettelusta kumpuaa tragediaa, juonittelua ja koston kierrettä, jota Blacksad tovereineen alkaa selvittää.
Tarinautti lokikirjaan: Blacksadin genre on kovaksikeitetty dekkari, tyylilaji jossa en todellakaan viihdy. Saamani "Ota riski"-haaste siis osui napakymppiin. En voi sanoa, että olisin nauttinut tämän lukemisesta saati viihtynyt sen dystopisessa tunnelmassa, mutta vaikka olin syvällä mukavuusalueeni rajojen ulkopuolella, en voinut olla ihailematta Canalesin taitoa niin kuvittajana kuin maailmansa luojana. Tarina oli uskottava (ikävä kyllä), kerronta erittäin elokuvallista ja tunnelma autenttinen. Kiitos Disalle haasteesta, jota ilman en varmasti olisi tähän sarjakuvaan tohtinut tarttua!
Summa sumarum: Synkkä mutta samalla viehättävän vanhanaikainen, ajatuksia herättävä etsiväsarjakuva film noirin hengessä.
Kiva että tartuit haasteeseen!
VastaaPoistaItse ihastuin sarjan ensimmäisen osan luettuani myös kuvitukseen, ja dekkaritarinoista tykkäävänä juonetkin ovat miellyttäneet -ja parantuneet aina seuraavaan osaan edetessä. Kirjoista on myös hauska bongailla hahmoja, jotka ovat luonteenpiirteittensä tähden tehty tietyiksi, kuvaaviksi eläimiksi; viisas professori on pöllö, nyrkkeilijä gorilla, jne.
Odotan itsekin uteliaisuudella Oi kuusipuuta, se kun paukuttaa omatkin mukavuusrajat pelkästään aiheellaan. Mutta sehän lukemisessa onkin niin hauskaa, testailla mitä fiiliksiä mikäkin teos saa aikaan. Postailen itse haasteesta jahka saan kaikki kolme haastekirjaa kasaan! :) (Luitko muuten niitä muita kirjastosta löytyneitä Blacksadeja?)
Disa, niinpä! Eräänlaisia nykyaikaisia aikuisten faabeleita nämä Diazin tarinat. Muita Blacksadeja en vielä lainannut, kun on kaksi paksua haastekirjaa ja hirmuinen pino muitakin kirjoja jonossa ja pinossa lukijaansa odottamassa... mutta ihan mielenkiintoista olisi joskus palata Blacksadin pariin. Tuleeko mieleen jotain albumia jota erityisesti suosittelisit tämän lisäksi?
PoistaHeh, olen vähän jäävi sanomaan, kaikki suomennetut teokset on sataan kertaan läpi luettuja... mutta suosittelisin lukemaan ensimmäisen, Kissa varjoisilta kujilta. Vaikka moni on sitä mollannut, se pistää koko Blacksadin tarinan hyvin käyntiin. Toki uusin, Hiljainen helvetti, on myös omasta mielestäni erinomainen. Kirjottelehan ihmeessä arviota taas, jos joskus ja jossain välissä ehdit niihin tarttua! :)
PoistaTuo ensimmäinen kieltämättä kiinnostaa, olisi kiva nähdä miten kaikki alkaa. Syksyyn mennessä toivottavasti saan perattua lukemattomien pinoa vähän pienemmäksi...
Poista