Seuraavana aamuna kun Justus ja Aatos heräsivät, he näkivät että aamiainen oli katettu. Pöytä notkui vastapaistettuja lättyjä, mesimarjakulhoja, mansikoita, etanoita, kastematoja ja kermavaahtoa. Kahvi, tee ja kaakao höyrysivät. Isä ja poika olivat ällikällä lyötyjä. Kuka tämän kaiken oli tehnyt?
No, sammakko tietenkin.
Maria Vuorio: Kiitollinen sammakko ja muita satuja järviseudulta
Tammi 2009
Kuvitus: Virpi Penna
Justus ja hänen isänsä Aatos ovat mökillä. Eräänä päivänä Justus pelastaa sammakon kaivonrenkaan alta. Ja pian alkaa tapahtua kummia. Sammakko näet onkin oikea kuningas! Ja tällaisissa tapauksissa kuninkaan osoittamalla kiitollisuudella ei välttämättä ole mitään rajaa.
Kiitollinen sammakko on tarinakokoelma, jossa seurataan mökkirannan monenkirjavaa elämää alkukesästä syksyyn. Justus ja Aatos eivät aavistakaan, mitä kaikkea tapahtuu aivan heidän lähellään: sudenkorentokuningatar joutuu suureen vaaraan sammakkokuninkaan juhlissa, eksynyt marsu majoittuu tyhjäksi jääneeseen metsänoidan mökkiin, myyrät ottavat kasvatikseen keijulapsen. Ja järvellä muitten saarten takana on usvien kietoma Höyhensaari, joka hiljaa lipuu vettä pitkin ja katoaa äkkiä kuin vesilinnun sukellus yössä....
Tarinautti lokikirjaan: Maria Vuorio yhdistää lumoavasti tutun järviluonnon maagisiin ja myyttisiin elementteihin. Lintukotolaiset, peikot ja tontut elävät seudulla, samoin kuin myös ilvekset, töpökatit ja kurjet. Sadun ja luonnon välinen raja on häilyvä - metsässä maatuva lahokanto ei ehkä olekaan kanto vaan metsänoita-akka, joka ikääntyessään on hitaasti alkanut muuttua maaksi.
Taianomaisesta tunnelmasta huolimatta Vuorio ei romantisoi luontoa; näissä saduissa saalistetaan ja kuollaan. Vastapainoksi on runollista tunnelmaa:
Saari oli kaiun koti, sen salainen tyyssija. Kaiku vaelsi saarena pitkin järviä. Aina kun ihmiset räjäyttivät kaiulta kallion tai valtasivat siltä metsän, se pakeni vihreään onkaloon, jonka ympärille nousivat kivikot ja sumu ja puut niin kuin vartijat. Siitä tuli saari, johon ei voinut astua ja jonka sisään ei nähnyt.
Summa summarum: Kiehtovia koko perheen (ei ehkä aivan pienimpien) tarinoita suomalaisten sielunmaisemasta. Loistava kesämökkituliainen, etenkin jos isäntäperheessä on kouluikäisiä lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.