Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina

Hän katseli näppäimistöllä lepääviä käsiään. Vasemmassa nimettömässä ei enää näkynyt pientä painaumaa sillä kohden, missä vihkisormus oli ollut. Aika pyyhki merkit pois yksi toisensa jälkeen. Polku kasvoi umpeen. Vain kiukku pysyi. Se sojotti rinnassa kuin keihäs ja naulitsi hänet toivottomaan parempien aikojen odotukseen. Yhtäkkiä hän tajusi juuttuneensa nimenomaan odotukseen, sillä jos nuo paremmat ajat olisivat kolkuttaneet oveen, hän ei olisi kyennyt avaamaan. Hylätyn naisen häpeä oli muuttunut ansaituksi rangaistukseksi.

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina

Alkuteos: En sannolik historia, 2010

Suomentanut Laura Jänisniemi

Helena luuli, että kaikki on hyvin. Kartanohotelli Norlannissa, hänen lapsuutensa paratiisissa, piti olla hänen ja Martinin  yhteinen unelma, ja maaseudun rauhan paras lahja, jonka he voivat tyttärelleen antaa. Mutta sitten kaikki menee pilalle: Martin rakastuu toiseen ja lähtee. Helena on syystäkin katkera. Onneksi hänellä on sentään lapsuudenystävänsä Anna-Karin, vaikka hänen kanssaan onkin monen mielestä vaikea tulla toimeen. Helena tulee toimeen kenen kanssa hyvänsä, se on elinehto jolla hän selvisi lapsuudestaan hengissä.

Ehkä mukautumiskyky oli sittenkin aina ollut Helenan suurin lahja. Kyky lukea ympäristön toiveet ja huolehtia siitä, että ne toteutuivat yli odotusten. Yhteyttä janoava kameleontti, valmis ottamaan sen muodon jota toivottiin.

Avioero vaati uutta muodonmuutosta. Hän oli autiossa siirtymätilassa. Tällä kertaa hän oli yksin. Ei ollut ympäristöä, jonka mukaan hän voisi muotoutua, ei ketään joka pystyisi antamaan hänelle edes yhden johtolangan. 

Mutta kuinka monta kertaa ihminen jaksaisi muuttua?
Siihen hän nukahti sydänjuuria myöten väsyneenä.

Helenan lailla umpikujassa on myös Anders. Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen ahdistunut miljonääri majoittuu sattumalta Helenan hotelliin ja päätyy remonttireiskaksi keskeneräiseksi jäänyttä hotellia kunnostamaan. Samaan aikaan naapurissa Anna-Karin järjestelee tätinsä hautajaisia - ja siinä sivussa koko sukutilan tulevaisuutta, josta hänellä on tapansa mukaan selkeät mielipiteet. Ja hän on tottunut saamaan aina tahtonsa läpi.

Andersin saapuminen saa kauhun tasapainon järkkymään, ja vanhat kaavat natisevat liitoksissaan. Mutta onko liian myöhäistä muuttua? Ehkei ole edes mahdollista, että mikään voisi muuttua - ainakaan parempaan suuntaan...

Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta.

Tarinautti lokikirjaan: Tästä kirjasta minun on kiittäminen Leenaa, jonka kuvaus kirjasta tempaisi mukaansa ja sai minut tavoistani poiketen ostamaan kirjan sikana säkissä (tosin halvalla huutonetistä, mutta silti!). En hämmästy, että Alvtegen on sukua Astrid Lindgrenille, niin tenhoavasti ja osuvasti hän tarinaansa kertoo. En ole ennen lukenutkaan häneltä mitään, sillä käsittääkseni hän on dekkaristi, ja dekkareista en pahemmin välitä. Mutta vaikka tämä kirja ei ole dekkari, se osaa vangita otteeseensa aivan kuin olisi! ;) Luin sen nopeasti ja olisin viihtynyt pitempäänkin henkilöiden parissa. Suosikkihenkilöni, omalaatuinen erakkotaiteilja Verner, jää varmasti kutkuttamaan mieltäni pitkään! Voin  varauksetta suositella kirjaa kaikille lukuromaanien ystäville. Taitavaa ja koskettavaa, siis varmahko valinta kesäloman kiireettömiin hetkiin.

Summa summarum: Maailma on vain jokaisen oma keksintö. Se on sellainen miksi sen teemme. --- Ehkä se ei ollut sen vaikeampaa. Tai sitten juuri se oli vaikeaa.

P.S. Katkeruus on yksi maailman rumimmista väreistä.