Poika oli vaiennut Jannen sähinään, tapitti vain kirkkailla silmillään. Sillä ei ollut edes virallisesti nimeä. Minkälaiset vanhemmat hän olikaan saanut.
Petja Lähde: Poika
WSOY 2012
On juhannuspäivän aamu. Janne ajaa vanhaa Turuntietä pohjoiseen vaaleanpunainen kylpytakki yllä. Takapenkillä nukkuu kolmikuinen poikavauva, hänelläkin kylpytakki yllä. Pojan äiti ei ole matkalla mukana - hänet Janne on lukinnut vessaan. Avioeroon Janne kyllä suostuisi, mutta pojastaan hän ei aio luopua mistään hinnasta. On vain pari pientä ongelmaa... kuten se, että vauva suostuu syömään vain rintaa.
Tarinautti lokikirjaan: Kiinnostuin tästä kirjasta, koska sen isyysnäkökulma kiehtoi. En kuitenkaan lämmennyt kirjalle heti. Vaikka toiminta alkoi heti ensimmäisellä sivulla, tai ehkä juuri siksi, en ehtinyt tutustua henkilöihin kun niitä jo tuppasi tarinaan lisää. Aloin ärsyyntyä pikkuseikoista (musta muovinen vaihdekeppi. Siis ihanko totta se oli muovinen ja musta? Anna kun arvaan: siinä oli myös pyöreä pallukka päässä?) ja teki melkein mieli jättää kirja kesken. Mutta kun kuitenkin kiinnosti miten Hiipiäiselle käy, jatkoin lukemista. Ja pikku hiljaa tarina imaisi matkaansa, henkilöiden tarinat aukesivat ja tunnelma tiheni. Symboliset maisemakuvaukset lukujen välissä eivät minulle auenneet, ne olisi minun puolestani voinut jättää poiskin.
Poika oli sydäntäsärkevää luettavaa: kuinka hiuksenhienon langan varassa me olemmekaan! Hyväätarkoittavista teoista paisuu kuin varkain valtava lumipallo, joka uhkaa haudata alleen kaiken ja kaikki. Janne ja Saija ovat molemmat kokeneet kovia, ja he haluavat antaa lapselleen parempaa kuin mitä itse ovat saaneet - mutta miksi se onkin niin vaikeaa? Lasta ei saisi käyttää riidan välikappaleena, mutta liian helposti lapsi on se joka kärsii.
Näin siis mietin minä. Pojasta ovat bloganneet myös ainakin Maria ja Mari.
Summa summarum: Koskettava ja ajatuksia herättävä tarina isyydestä, äitiydestä, menneisyyden painosta ja pieneltä tuntuvista valinnoista, jotka määräävät elämän suunnan.
Minä aloittelen tätä tänään ja palaan arvioosikin tarkemmin parin päivän sisällä, kunhan itse saan tämän luettua :).
VastaaPoistaKivaa! Lukuiloa sinulle, jään ilolla odottamaan mitä sinä olet mieltä tästä.
PoistaMinä pidin tästä myös, vaikka pieni ennalta-arvattavuus häiritsikin. Mutta vanhemmuudesta, erityisesti isyydestä, tämä oli mieleenpainuva kirja!
VastaaPoistaTotta, ihan hirveitä yllätyksiä ei tullut vastaan. Vauvavaihe isän näkökulmasta ei ole mikään ihan hirmu yleinen aihe kirjoissa, hienoa siksikin että tämä kirja on olemassa. Se nostaakin esiin tunteita jotka varmasti ovat monille isille tuttuja, kuten tuon ulkopuoliseksi jäämisen.
PoistaTämä on kiinnostanut minuakin, mutta ei ole tullut vielä etsittyä kirjastosta.
VastaaPoistaVillasukka, tämä on kyllä lukemisen arvoinen pieni teos. Minä hotkaisin sen yhden päivän aikana.
PoistaPoikaa onkin luettu nyt paljon. Luulen, että luen kirjan, jos se kohdalle osuu, mutta en ihan vielä etsi varta vasten. :)
VastaaPoistaKatja, sinulla onkin niin paljon lukemista varmasti ettei heti lopu kesken ;) Ihmeen nopea olet kyllä! Sitten jos ja kun luet tämän niin on hauska nähdä miten sinä tämän koet.
PoistaEnpä huomannut tuota vaihdekeppikuvausta :D
VastaaPoistaTämä oli jotenkin sympaattinen, hellyyttävä kirja kaikessa rujoudessaan.
Maria, se vaihdekeppikohtaus oli aika alussa. Kunhan kirja kunnolla vei mukaansa en enää potenut "vaihdekeppisyndroomaa" eli takertunut turhanpäiväisiin. Ja totta, tämä oli vaikeasta aiheestaan huolimatta hyvin lämminhenkinen tarina.
Poista