Bruce Chatwin: Patagonia, Patagonia

Niin minä kuvittelin kobolttipommin tiiviiksi siniseksi pilvimuodostelmaksi, jonka reunoilta lyövät liekit. Ja näin itseni yksin vihreällä niemekkeellä tähyilemässä taivaanrantaa nähdäkseni minne pilvi liikkuu. 

Silti me toivoimme  selviävämme räjähdyksestä hengissä. Me perustimme maastamuuttolautakunnan ja suunnittelimme asettuvamme asumaan johonkin etäiseen maailmankolkkaan. Me tutkimme kartastoja. Me otimme selville vallitsevien tuulten suunnan ja laskeutumien todennäköisen sijainnin. Sota syttyisi pohjoisella pallonpuoliskolla, joten me tähtäsimme etelään. Tyynenmeren saaret me suljimme pois, koska saaret ovat loukkuja. Me suljimme pois Australian ja Uuden-Seelannin ja tulimme siihen tulokseen, että Patagonia on maailman turvallisin paikka.

Näin mielessäni matalan pärekattoisen hirsimökin, joka oli tilkitty myrskyä vastaan ja jonka sisällä loimusi takkatuli ja seiniä peittivät kirjoista parhaat . Siellä kelpasi elää kun muu maailma lensi ilmaan.

Sitten Stalin kuoli ja me lauloimme kiitosvirsiä kappelissa, mutta pidin yhä Patagoniaa varalla.

Bruce Chatwin: Patagonia, Patagonia

Gummerus 2001 (1.painos 1987)

Alkuteos: In Patagonia, 1977

Suomentanut Leena Tamminen

Brontosauruksen nahasta alkanut, kylmän sodan kypsyttämä pikkupojanrakkaus Patagoniaan ei sammunut, vaikka Bruce-poika kasvoi isoksi - ja eräänä päivänä hän löysi itsensä tuosta maailman äärestä, jossa mikään ei ole liian ihmeellistä ollakseen totta: maanpakolaisia, lainsuojattomia, saksalaisia sinisine lupiineineen, kokonaisia walesilaisia ja italialaisia kyliä.Yksisarvisistakin huhutaan, ja hirviöistä jotka ovat maailman ensimmäisten ihmisten sukua. Saiko Shakespeare innoitusta Patagoniasta? Olivatko intiaanit esikuvina Jonathan Swiftin jättiläisille? Jokaista vastausta kohden herää kolme uutta kysymystä, ja Chatwin jatkaa matkaansa Patagonian mysteereitä ratkoen.

Chatwin saa pian huomata, että Patagonia tuskin on maailman turvallisin paikka - ei ainakaan alkuperäisille asukkailleen, intiaaneille, joitten kansa ja kulttuuri on väestönsiirtojen, tautien ja väkivaltaisuuksien myötä tehokkaasti hivutettu hengiltä. Matkan edetessä lukijalle aukeaa Patagonian tuulinen maa -ja yhtä tuulinen historia; Chilen ja Argentiinan jakama, kaiken maailman hullujen rakastama maa on vuosisatojen saatossa joutunut myrskystä toiseen, muovaten ihmiskohtaloista yhtä omintakeisia kuin seudun erikoislaatuisesta luonnosta.

Kävelin koko päivän ja seuraavan päivän. Tie suora, harmaa, pölyinen ja liikenteetön. Tuuli ei hellitä, se hidastaa kulkua. Joskus kuului ääni, olin aivan varma että se on kuorma-auto, mutta se oli tuuli. Tai ääni joka kuuluu kun vaihdetaan pienemmälle, mutta sekin oli tuuli. Joskus tuuli kuulosti samalta kuin lastiton kuorma-auto, joka kolistelee sillan yli. Vaikka kuorma-auto olisi tullut takaa, sitä ei olisi kuullut. Ja vaikka olisi ollut tuulen alla, tuuli olisi hukuttanut moottorin äänen. Ainoa ääni joka kuului oli guanakon ääni. Se kuulosti siltä kuin vauva yrittäisi itkeä ja aivastaa samalla kertaa.

Tarinautti lokikirjaan:  Pingviinikitchiä. Haaksirikkoja. Katkeria emigrantteja. Kuolemankultteja. Sinisiä kattoja, smaragdinvihreitä keittiöitä ja majatalonemäntiä, jotka eivät suostu ottamaan maksua, vaikka vieras kuinka sitä vaatii. Chatwinin Patagonia on oikea runsaudensarvi, jopa uuvuttavan runsas. Kirja suorastaan vilisee värikkäitä henkilöitä ja kiehtovia seutuja, joissa soisi viipyvänsä kauemminkin kuin vain muutaman hätäisen sivun. Tuli tunne, että Chatwin on laukannut kieli vyön alla paikasta a paikkaan c, malttamatta pysähtyä minnekään kun tahtoo nähdä kaiken. Ja paljon hän toki näkeekin. Chatwinin tapaamat patagonialaiset ovat yhtä kiehtovan outoja kuin itse maakin. On Buenos Airesista tullut opettaja, josta Patagonia teki runoilijan ja pakotti jäämään:

Hänen runoutensa puitteet olivat kosmiset; teknisesti se oli hämmästyttävää. Hän onnistui tiivistämään dinosauruksen sukupuuttoon kuolemisen loppusoinnullisiin säepareihin, joiden kielenä oli espanja ja Linnén latina.

Hän antoi minulle kotitekoista tahmeaa aperitiivia, istutti minut tuoliin ja luki elehdinnän ja tekohampaiden kalinan säestyksellä painokkaita säkeitä, jotka käsittelivät Patagonian geologista muuttumista.

Ja on teksasilainen seikkailija, joka on nimittänyt itsensä sheriffiksi ja kuvittelee itsepäisesti, että Patagonia on Vanhan Lännen jatke:

Vuoden 1900 tienoilla hän ilmestyi Patagoniaan vähän Ernest Hemingwayn näköisenä ja vaelteli vuorilla "Jobia köyhempänä" seuranaan valkoinen tamma ja saksanpaimenkoira. --- Hän huuhtoi purosta kultaa. Joinakin talvina hän asui John Evansin luona Trevelinissä ja vaihtoi likaisia kultakimpaleita jauhoihin. Hän oli mestariampuja. Hän ampui taimenia joista ja savukerasian poliisipäällikön suusta; ja hänellä oli tapana pamauttaa naisten kengistä korkeat korot.

Patagonian laajuutta ja aineiston rikkautta ajatellen on oikeastaan sekä ihme että sääli, että Chatwin on saanut tungetuksi kaiken yhteen suhteellisen ohueen kirjaan. Näistä aineksistahan saisi vaikka kymmenen romaania, novelleja vielä paljon enemmän. Harmi vain, että tällaisenaan jäsentelemätön tarinanpätkien vyöry jätti jälkeensä melkoisen kaaoksen.

Risuja saa myös alkulehdelle präntätty kartta, joka oli aivan liian suttuinen ja pienellä präntätty, hyödytön mustetahra, jonka olisi yhtä hyvin voinut jättää pois. Kirjan loppua kohti alkoikin kieltämättä jo turnausväsymys iskeä; en enää jaksanut täysillä keskittyä jokaiseen tarinaan ja ravata netissä googlaamassa paikkoja.

Lago Pehoe

Saa nähdä, muistanko kirjasta juuri mitään enää puolen vuoden päästä. Mutta vaikka tarinat unohtuvat, Patagonia itse ei varmasti ikinä unohdu, näin rönsyävän rikkaan nojatuolimatkan jälkeen! (Kerron Patagoniasta vielä lisää, kun taas kirjeenvaihturoin matkaltani kirjallisen maailman ympäri.)

Summa summarum: "Oi Patagonia!" hän huudahti. "Sinä et paljasta salaisuuksiasi hölmöille. Asiantuntijoita tulee Buenos Airesista, jopa Pohjois-Amerikasta. Mitä he tietävät? Ei voi muuta kuin ihmetellä heidän epäpätevyyttään. Yksikään paleontologi ei ole vielä kaivanut esiin yksisarvisen luita."