Rabbin katti 2: Maanpäällinen paratiisi

Sinä opit sotimaan. Sinusta tulee aina vain vahvempi. Sinä saat armeijasi ja maasi, kuten muutkin kansat. Ja niitä, jotka eivät rakasta sinua, on yhä enemmän. Etkä ole edistynyt yhtään. Ja jos menet aavikolle etsimään Leijona-Malkan hautaa, en tiedä löydätkö sitä. 

Joann Sfar: Maanpäällinen paratiisi. Rabbin katti 2.

Egmont Kustannus 2007

Suomantaneet: Kirsi ja Saila Kinnunne

Alkuteokset: Le Paradis Terrestre & Jerusalem d'Afrique Dargaud, 2006-2007

Rabbi Abraham ja hänen kattinsa ovat täällä taas. Tällä kertaa kansien välistä löytyy kaksi tarinaa, Maanpäällinen paratiisi ja Afrikan Jerusalem.

Ensimmäinen tarina, Maanpäällinen paratiisi, kertoo kuinka käy, kun Katti lähtee rabbin Malka-serkun ja tämän piilokesyn leijonan kanssa erämaahan, kokemaan niitä loputtomia seikkailuja joilla Leijona-Malka on hankkinut legendaarisen maineensa. Paitsi etteivät ne olekaan loputtomia: leijona on tulossa vanhaksi, ja niin on myös Malka itse. Ihailuun tottunut Malka ei tahdo alistua vanhuuden nöyryytyksiin. Ei hän kuolemaa etsi, vaan kuolemattomuutta - mutta miten sen saavuttaa ja kuinka suuri on sen hinta?

Tarinoista jälkimmäinen, Afrikan Jerusalem, on hulvaton ja haikea seikkailukertomus Afrikan paahtavan auringon alla. Kaikki alkaa siitä, kun kirjapaketista löytyy kirjojen lisäksi tuiki tuntematon äijä. Kaiken kukkuraksi äijä osaa vain venäjää, ja haluaa ensi töikseen häpäistä lakia maalaamalla rabbin vaimosta taulun!

Katin avulla rabbi  kuitenkin pikku hiljaa tutustuu mieheen, jolla on hallussaan hämmästyttävä salaisuus: syvällä  Afrikan uumenissa on toinen Jerusalem, mustien juutalaisten kaupunki jossa Israelin kansa saa elää rauhassa vailla vainojen pelkoa. Alkaa huikea matki halki Afrikan, kun rabbi ystävineen etsii venäjänjuutalaisen maalarin utopistista unelmaa. Matka on pitkä ja vaarallinen, mutta katin ja hänen uuden ystävänsä usko ei horju; kaupungin on pakko olla olemassa, sillä Venäjän tiedustelupalvelu on saanut siitä vihiä - ja kaikkihan tietävät, että Venäjän tiedustelupalvelu ei erehdy koskaan.

Rabbin katti 2 jatkaa edeltäjänsä hengessä, joskin uusin kujein ja maustein. Tuttu ilkikurisuus on tallella, mutta syvällisyyttä löytyy (vieläkin) enemmän kuin ennen. Kiihkoilijoita kopsitaan nyt pilkkakirveellä astetta rankemmin kuin aikaisemmin, ja rodullis-uskonnolliset jännitteet, jotka ykkösosassa kytivät piilossa pinnan alla, saavat Afrikan Jerusalemissa roihahtaa liekkiin. Suurten kysymysten vastapainona on kodikasta arkikränää, osuvia ihmissuhdehavaintoja ja kissamaista pilkettä silmässä.

Tällä aviomiehellä on jatkuvasti hyviä uutisia. Eikä hän huomaa, että ne  koskevat vain häntä itseään.
Hänen seksielämänsä: kirjat."

Kattikin on muuttunut: siitä on tullut empaattisempi, lempeämpi -jopa inhmillisempi kuin ihmiset itse. Inhimillisten piirteiden myötä kattiin tarttuu myös melankolisuus. Tai ehkä katti vain viimeinkin aikuistuu: kollivuosien huolettomuus vaihtuu pikkuhiljaa syvällisiin pohdiskeluihin, ja katti alkaa oivaltaa, että kaikkiin kysymyksiin ei oikeata vastausta olekaan. Ehkä vastauksia ei aina edes tarvitse löytää - joskus riittää, että välittää tarpeeksi lähteäkseen mukaan vastausta etsimään.

Voi teitä, jotka hytisette pikku nuhastakin, teistäkö olisi vaaraa?
Voi sitä vihaa, jota lietsotaan teitä vastaan!

Kaikesta huolimatta katti on kuitenkin aina katti, ja vaikka se saa vihdoinkin puhekyvyn takaisin, ei se menetä taitoaan tarkkailla ihmisten toilauksia kriittisin silmin ja nauraa niille, jos ei enää päin naamaa niin ainakin viiksiinsä. Hykerryttäviä hetkiä riittääkin lukijoille asti: rabbin ja hänen monenkirjavan seurueensa parissa ei kyllästymään ehdi. Sfarin henkilöhahmot sen kuin paranevat vanhetessaan; alun karikatyyrimäisyys on karisemassa ja henkilöhahmojen vivahteikkuus ei lainkaan laimenna huumoria, päinvastoin.

Tarinautti lokikirjaan: Pidin ensimmäisestä Rabbin katti-kirjasta niin valtavasti, että epäilin tokko tykkäisin tästä yhtä paljon. Mutta kävipäs hassusti: tykkäsinkin tästä vielä enemmän! Maanpäällinen paratiisi on minun makuuni täydellinen sekoitus satiiria, melankoliaa, kulttuuria ja inhimillisiä tunteita. Ihailen Sfarin kykyä olla samaan aikaan niin terävä ja niin herkkä!

Vaikka pidin kaikista kirjan henkilöistä, yksi oli ylitse muiden. Kirjalaatikosta löytynyt venäläinen loikkari on maanläheinen taiteilijasielu, joka tarkkailee tapoihinsa luutuneen yhteisön kotkotuksia samalla ulkopuolisen lahjomattomuudella kuin katti. Ei olekaan sattumaa, että juuri hänen kanssaan katti löytää yhteisen kielen.

 

 

Summa summarum: "Kansojen välinen ystävyys on paskaa! Eläköön ihmisten välinen ystävyys!" 
"Niinpä. Mutta nyt mennään syömään."

P.S. Rabbin kattiin rakastuneena riemuitsen tiedosta, että lisää on luvassa: sarjan kolmososa, Älä pidä muita jumalia, täytynee hankkia heti kun se kääntyy englanniksi - suomenkielistä en kuitenkaan malta odottaa.