- Pikkulapset eivät saa käyttää virveliä, sanoi isä lujasti. Ei, musta lampi on isiä varten. Älä mene liian lähelle parrasta! Kuten näette, tämä on hyvin vaarallinen paikka. Aion tehdä hyvin tarkkoja tutkimuksia. Mutta ei nyt. Nyt minun pitää ajatella laituria ja savustusuunia ankeriaiden ja yli seitsenkiloisten haukien varalta. Minun täytyy pystyttää vapeet verkoille ja tehdä sumppu ennen kuin tulee sade...
- Ja jonkinlainen vesikouru kattoon, sanoi äiti. Parin päivän päästä meiltä loppuu juomavesi.
- Ole vain rauhassa, sanoi isä suojelevasti. Kyllä kouru tulee. Minä järjestän kaiken, kun vain maltatte hieman odottaa.
(Tove Jansson: Muumipappa ja meri)
Isänpäivä on jo illassa, mutta ehdinpä vielä bloggaamaan terveiseni kaikille ihanille isille. Isä voi olla ihana monella tavalla, varmaan niin monella kuin on isiä tässä maailmassa. Juhlapäivän kunniaksi esittelen muutaman ihanan isän, jotka kirjahyllystäni bongasin. Isä voi olla rohkea ja suojella, tai ihan hassu ja hauska.
Meidän katossa asuu aurinkokello. Isi taikoo rannekellolla kattoon vilkkuvan välkkyvän valon. Aurinkokissa liikkuu niin nopeasti, että minä en ehdi heilauttaa päätä perässä. Kerran minua itketti, ja silloin aurinkokissa alkoi juosta keittiön katossa ja seinillä ees taas. Ja minua nauratti niin että banaanimössö lensi suusta lattialle. Isiäkin nauratti. Nauru on jotenkin tarttuva asia, vähän niin kuin nuha. Isin kädenliikkeissä on se taikavoima. Isona minäkin opin taikatemppuja.
(Riina Katajavuori: Mennään jo kotiin)
Kun isä on ihana, ei ole väliä silläkään, onko isä biologinen vai ei. Tärkeintä on rakkaus, joka näkyy pienissä teoissa.
*** KESKUSTELU KAHDELTA YÖLLÄ ***
"Sinunko tämä on?"
"Niin, papa."
"Sinä kai haluaisit lukea sen?"
Jälleen: "Niin, papa."
Väsynyt hymy.
Metallisilmät sulavat.
"No, paras sitten että me luemme sen."
(Markus Zusak: Kirjavaras)
Kun lapsi kasvaa, isä ei enää voikaan suojella kaikelta. On päästettävä irti, annettava lapsen elää elämäänsä ja itse siirryttävä syrjään.
"Näytät onnelliselta",isä huomautti, kun tulimme talolle. "Se on hyvä. Tänään on sinun aikasi olla onnellinen." Hän hymyili minulle. "Näyttää siltä, että leipurin lähetti on jättänyt kekrikakut portille sillä välin kuin olimme poissa. Kävisitkö hakemassa ne keittiöön?"
Nyökkäsin ja lähdin portille, missä kolme laatikollista kakkuja oli pinottu päällekkäin. Kun käännyin katsomaan, näin isän pysähtyneen ja kumartuneen. Hänen ryhdissään oli jotain jähmeää ja kivuliasta, mutta päivä oli kirkas ja mieleni toisaalla, ja tunsin tuoreiden kakkujen tuoksun tuulessa. En katsonut toistamiseen hänen suuntaansa.
(Emmi Itäranta: Teemestarin kirja)
Ja jos isä on ihana, niin ukki se vasta ihana onkin! Vaari voi antaa lapselle rakkautta ja itseluottamusta, joka kantaa kauas aikuisuuteen asti.
Mainioita poimintoja kirjallisista isistä! Kiitos näistä. Pidin mahdottomasti tuosta leijonakuvasta :-)!
VastaaPoistaBlogissani on tunnustus sinulle. Käythän hakemassa? (Ellet ole jo sataan kertaan vastannut...) :-)
Kiitos! En ole vielä ehtinyt vastata tähän, mutta alanpa heti laatia tunnustuslistaa :)
Poista