Nicholas Drayson: A Guide to the Birds of East Africa

According to modern western ornithology they are singing to establish or maintain territories, reinforce species recognition and social dominance patterns, or communicate feeding opportunities. According to local African tradiotion, they are singing to greet the sun. Listening to the screeches of orange-bellied and red-fronted parrots, the twitters of varied purple-backed and crecent-billed sunbirds, the trills of canary finches and the warbles of olive thrushes, Mr. Malik thought that propably these two explanations were both right. 

Nicholas Drayson: A Guide to the Birds of East Africa

Mariner Books 2008

Illustrations: Alicia McCaldin

Mr. Malik on kuusikymppinen herrasmies, jonka rakkain harrastus ovat linnut. Joka tiistai hän osallistuu lintuaiheiselle kiertokävelylle ympäri Nairobia, ihastuttavan Rose-oppaan johdolla. Ulkoisesti Malik on melko vaatimaton mies: lyhyt ja lihavahko, ja kampauskin on vuosien myötä salakavalasti vaihtunut Rock Hudson-tyylistä into a classic comb-over. Mutta siitä huolimatta hänen rinnassaan pumppaa intohimoinen sydän, ja hänen haaveidensa kohde on kukapas muu kuin Rose. 

Kolmen vuoden arastelun jälkeen Malik on viimein kerännyt rohkeutensa ja päättänyt kutsua Rosen ulos - eikä mihin tahansa kuppilaan, vaan perinteikkään Asadi Clubin vuosittaisiin tanssiaisiin. Mutta ennen kuin Malik ehtii postittaa kutsun, kuvaan ilmaantuu yllättävä kilpakosija - Malikin vanha vihollinen, kouluvuosien kiusanhenki Harry Khan. Ja koska kyseessä on kaksi kypsää herrasmiestä, riitaa ei ratkota nyrkein vaan kiikarein: se joka seitsemässä päivässä näkee enemmän lintuja, saa kutsua Rosen. Kisasta tulee tietysti jännittävä - ja koska ollaan Keniassa, asiat harvoin sujuvat kuin Strömsössä. 

Nicholas Drayson on brittiläinen kirjailija, joka on asunut Nairobissa. A Guide to the Birds of East Africa on sekoitus veijaritarinaa, romantiikkaa, seikkailua - ja tietysti Afrikan ihmeellistä luontoa tuhansine lintuineen. Letkeä kerronta vie Nairobin lemusta Mt. Kenyan rinteille, metsiin ja autiomaahan siivekkäiden aarteiden perässä. 

Malachite Kingfisher

Tarinautti lokikirjaan: Minä tein sen taas - ostin sian säkissä, vain siksi että säkki eli kansi oli niin kaunis. Rakastan myös lintuja, joten hankin kirjan, vaikka takakannen perusteella uumoilin, että tarina saattaa olla hivenen heppoinen. Asennoiduin siis lukemaan viihdettä, mikä olikin fiksua; aivot narikkaan-asenne auttoi, kun pieruhuumori uhkasi käydä hermoille (tekin ehkä tunnette tyyppejä, joiden on aivan pakko heittää se sama vanha hah-hah-hauska, kuoliaaksikerrottu läppä aina kun vain suinkin tilaisuus tarjoutuu. Tämä kirja on täydellinen joululahja heille; he ilahtuvat suuresti ja saavat uuden vitsin jota hokea.) Enkä millään meinannut malttaa odottaa, että pakolliset alkujorinat saadaan pois alta ja päästään itse asiaan: lintuihin.

Keltavatsamedestäjä  Cinnyris venustus

Kirja lähti käyntiin tuskastuttavan hitaasti; tositoimiin päästin vasta puolenvälin paikkeilla. Kirja kuitenkin parani "vanhetessaan" ja muuttui yhä mukaansatempaavammaksi sitä mukaa kun sivuja kääntyi. Aivotkin sai ottaa narikasta tarinan edetessä, ja loppua kohti mukaan tuli jopa trillerimäisiä sävyjä.

How far can you drive an old Mercedes 450 SEL  on a burst tyre? Now was the time to find out. 

Lapsesta asti lintuja rakastaneena viihdyin kilpakumppaneista paremmin Malikin kuin Harryn seurassa. Herra Khan on tyypillinen bongari, joka kiitää lintuparatiisista toiseen yhä uusien lajien toivossa; Mr. Malik taas malttaa pysähtyä ihailemaan sellaistakin lintua, joka hänen listaltaan jo löytyy (vaikka kilpakosijoista juuri hän on se, joka on aidosti rakastunut Roseen).

It must be a male shining sunbird - he'd seen plenty of those before. But no matter it wasn't a new species  for his list, it was still a pretty little thing. The tiny bird flew over to a flame tree and, ignoring the young man who was rocking back and forth beneath murmuring prayers to the lower branches, began sipping nectar from one of the bright red flowers with its long beak.

Yksi asia vain tökki ja pahasti: miksi ihmeessä Rosen piti olla valkoihoinen? Eikö musta nainen vieläkään kelpaa sankarittareksi eurooppalaiseen romaaniin? Ehkä olen nyt niuho ja teen kärpäsestä härkäsen, mutta en vain näe mitään syytä, miksi Rosen piti olla britti (kuten myös kirjan kirjoittaja sattuu olemaan). Henkilönä Rose jäi muutenkin hieman ohueksi, ohuemmaksi kuin vaikkapa Malik, jonka hyveellisen kuoren alta paljastui myös mielenkiintoisia, suvaitsemattomia kerroksia. Sivuhenkilöistä pidin eniten apupoika Benjaminista, jonka kautta lukija saa myös tervetulleen uuden näkökulman seudun lintuihin.

Viehättävä piirre kirjassa on lintukuvat lukujen alussa. Tosin kuvatut linnut eivät läheskään aina kiinteästi liittyneet luvun sisältöön. (Jos kuvien lintuihin liittyy jotain syvempää symboliikkaa, se ei minulle auennut. Mutta en valita: mitä enemmän lintuja, sen parempi minulle.)

Kaiken kaikkiaan kirjasta sukeutui sangen nautinnollinen lukuelämys, jonka pariin vielä varmasti palaankin. (Sitä odotellessa taidankin kaivaa esiin uskolliset vanhat kiikarini, laittaa kumpparit jalkaan ja lasten vielä uinuessa hipsiä lähimpään metsään... lintuja ne on variksetkin, ja kohtahan on taas kevät! ;))

Harjalintu  Upupa epops

Summa summarum: There is something about birds, their beauty and freedom, that is good for a man's soul. Viihdyttävä, maanläheinen veijaritarina linnuista, miehistä ja lintumiehistä. Suosittelen tätä kirjaa välipalaksi kaikille englannintaitoisille -ja pääruoaksi niille, joiden sydämessä asuu pieni lintu.

P.S. Kirja oli hyvä, elokuva olisi vielä parempi: Meryl Streep Rosena, Danny DeViton intialaisserkku Malikina. Ja puolet budjetista menisi lintukuvaukseen. Afrikan parhaat kuvaajat kehiin! Kalliiksi tulee, mutta ei haittaa! Joko voin varata liput? ;)