Maailman ympäri, 3/4: (I bless the rains) down in Africa

Hei kaikki hengessämukanaolijat, toivottavasti teille kuuluu hyvää. Kuulin että Suomessa on jo ensimmäiset lumiukot tehty. Täällä Afrikassa on kesä, ja sadekautta odotellessa olen mitäs muutakaan tehnyt kuin lukenut. (Niille jotka sattumoisin eksyvät blogiini kesken matkan, kerrottakoon etten oikeasti ole Afrikassa, vaan lojun olohuoneen sohvalla lukemassa itseäni maailman ympäri, ja juuri nyt olen Afrikkaa valloittamassa. Paitsi taisikin käydä niin, että minä en vallannutkaan Afrikkaa, vaan Afrikka minut...) 

Niin sitä ihminen erehtyy... jos kertaus on opintojen äiti, niin erehdys on isoäiti! Olin aikonut kääriä koko loppumatkani yhteen ja samaan syssyyn, mutta Afrikkaan päästyäni tajusin, että näin laaja manner tarvitsee ja ansaitsee kokonaisen postauksen. Eihän kolmea mannerta mitenkään voi änkeä yhteen, kun Afrikassakin ehdin jo kokea vaikka mitä: koin pieniä ihmeitä autokorjaamolla, osallistuin sateentekorituaaliin, tapasin puhuvan kissan ja etsin maanpäällistä paratiisia, bongasin hadadan ja tein hätälaskun keskelle Saharaa. Ja tuskin lienee sattumaa, että kaikissa kirjoissa mainittiin erityisellä lämmöllä yksi pieni sana: sateet.

Ensin tuli tuoksu, sateen tuoksu, joka poikkesi täysin kaikista muista maailman tuoksuista, mutta jonka tunnisti helposti, tuoksu joka nosti kuivan ihmisen sydämen siivilleen; sillä sitä me batswanat olemme, Mma Ramotswe mietti: me olemme kuivia ihmisiä, ihmisiä jotka sietävät pölyä ja kuivuutta, vaikka meidän sydämemme uneksivatkin sateesta ja vedestä. Nyt sade lankesi Botswanaan suurina huntumaisina ryöppyinä; suuret violetin ja valkoisen kirjavat vesihunnut yhdistivät taivaan maahan ja kastelivat rutikuivan kamaran heidän ympärillään.

~ Alexander McCall Smith: Pieniä ihmeitä autokorjaamolla ~

Matka Algeriasta syvän Afrikan viidakoihin oli jännittävä. Matkaseura oli lievästi sanottuna persoonallista, ja tulipa vastaan myös eräs nuori belgialainen reportteri pienen valkoisen koiransa kanssa. Hauska sarjistenvälinen kohtaaminen jossakin Kongon uumenissa :)

Joann Sfar: Rabbin katti 2. Afrikan Jerusalem

Täytyy nyt tähän väliin myöntää, että Afrikka on mantereista se, joka on kiinnostanut minua ylivoimaisesti vähiten. Safarille en lähtisi, vaikka maksettaisi - mutta lintusafarille lähtisin vaikka heti! Ja ehkä pitäisi lähteäkin; pelkästään Keniasta löytyy enemmän lintulajeja kuin koko Pohjois-Amerikasta. Intohimoiselle bongarille suosittelen reittiä Nairobista Mt. Kenyan kautta Victoriajärvelle ja takaisin savuiseen Nairobiin, mieluiten jätteenpuhdistamolle varsinkin jos hiljattain on ollut kova myrsky. (Huom! Kannattaa ottaa paikallinen opas ja pyykkipoikia mukaan.)

Though the hoopoe was the only bird Mr. Malik had recorded from his visit to the arboretum, it was not the only one he had seen. Sparrows fossicked and fought around the garbage bins. A gang of glossy starlings swaggered across the lawn, on the lookout for worms or other unlucky invertebrates. Red-eyed doves fluttered among the bamboo groves cooing their simple though tedious message, "I am - a red-eyed dove. I am - a red-eyed dove.

~Nicholas Drayson: A Guide to the Birds of East Africa

Saharan eteläpuolinen Afrikka on kiehtovaa seutua, jota ihmiset ovat asuttaneet jo tuhansia vuosia. Kalliomaalauksissa on säilynyt tietoa muinaiskansan uskomuksista nykyaikaan asti. Afrikan äärimmäisissä oloissa vesi-insinööristä ei välttämättä ole sen enempää apua kuin ngangojen rituaaleista. Jano on edelleen arkipäivää monilla Afrikan seuduilla.

Oli hyvin kuuma, ja ilman kosteuden vuoksi olo kävi melkein sietämättömäksi, jos piti tehdä työtä. Järvi muistutti halkeillutta kuumaisemaa; keskellä syvennyksessä oli sininen silmä, jonka yllä haihtumisen näki paljaalla silmällä. Pumppasimme yhä vettä tunnin päivässä . Kylissä oli siis juomavettä ja ankarasti säännösteltyä pesuvettä. Karja kävi päivä päivältä laihemmaksi. Puut ja pensaat versovat odottaessaan sadetta, mutta ruoho ei; vuohet siis selviytyivät paremmin kuin nautakarja, joka jonka ruoassa oli yhä vähemmän ravintoaineita. Nykyisin maastossa tärmäsi yhä useammin kuolleiden lehmien ruhoihin: ne olivat kuivettuneet ja painuneet kasaan jo ennen kuolemaansa eivätkä edes haisseet siinä maatessaan vaan näyttivät olleen kuolleita ammoisista ajoista asti.

~Ulla -Lena Lundberg: Sade

Ja lopuksi kokka kohti Saharaa, autiomaiden kuningatarta joka on yhtä julma kuin kauniskin. Aavikon äärettömyydessä on ihmeellistä ajatella, että muinoin sielläkin humisi suuria metsiä:

Kaikki käy jo eläväksi erämaassa. Tahdoin herättää nukkuvan beduiinin, mutta hän muuttui puunrungoksi. Puunrungoksi?  Sellainen esine hämmästyttää minua täällä ja kumarrun sen puoleen. Koetan tukea murtunutta oksaa: se on marmoria. Nousen ja katselen ympärilleni. Näen muitakin mustia marmoripalasia. Maa on täynnä muinaismetsien kaatuneita runkoja, jotka ovat sortuneet kuin kirkko jonkin alkuaikain myrskyn kourissa, joskus satatuhatta vuotta sitten. Ja halki vuosisatojen nämä jättiläispylväät ovat vierineet minun luokseni asti, kiiltävinä kuin teräs, kivettyneinä, lasittuneina, musteenvärisinä. Erotan vielä latvahaaraumat, näen, kuinka elämä on niitä vääntänyt, lasken vuosirenkaat rungosta. Tämä metsä, joka oli täynnä lintuja ja musiikkia, on ollut kirottu, ja se on muuttunut suolaksi. 

~Antoine de Saint-Exupery: Siipien sankarit

Kuu tekee hiekan ruusunväriseksi. Tunnemme köyhyytemme, mutta hiekka on joka tapauksessa ruusunväristä. Mutta vartiomiehen huuto saa meidät jälleen muistamaan maailman suurisuuntaisen dramatiikan. Koko Sahara säikkyy varjojamme ja katsoo meihin kysyvästi, sillä vihollinen on liikkeellä. (Antoine de Saint-Exupery)

Afrikasta jatkan matkaa lentävin siivin kohti länttä ja matkani viimeisiä etappeja, eteläistä ja pohjoista Amerikkaa. See you there!

P.S. Olen aina tykännyt Toton biisistä Africa. Nyt kun tätä blogitekstiä suunnitellessani innostuin youtubettamaan Afrikka-aiheista musaa, tajusin että olen koko pienen ikäni kuullut kertosäkeen aivan väärin! "I guess it rains down in Africa" olikin "I bless the rains down in Africa"!! Mitä tästä opimme: bloggaa enemmän, luulet vähemmän! :D