Joann Sfar: Rabbin katti

Juutalaiset eivät erityisemmin pidä koirista. Koira puree, ajaa takaa, haukkuu. Juutalaisia on purtu, ajettu takaa ja haukuttu niin kauan, että he ovat päätyneet pitämään enemmän kissoista. Tai no, niin minun isäntäni sanoo, muista juutalaisista en tiedä. Minä olen rabbin katti. 

En häiritse rabbia hänen lukiessaan. Rabbikaan ei häiritse minua puuhissani. Hän sanoo, että vapaata tahtoani pitää kunnioittaa. Hän sanoo myös, että minun vapauteni päättyy siihen, missä toisten alkaa. Mutta kun hän sanoo niin, en kuuntele. Minä olen täysin vapaa. Absoluuttista vapauttani voisi rajoittaa vain antamalla minulle korvatillikoita.

Joann Sfar: Rabbin katti
Egmont Kustannus 2006
Alkuteokset: Le Chat du Rabbin 2001, 2002, 2003
Suomennos: Saila ja Kirsi Kinnunen

1930-luvun Algeriassa elää rabbi, jolla on tytär ja katti. Tytär, Zlabya, on kaunis ja suloinen kuin hunajaa tihkuva leivos, ja hän on katille kaikki kaikessa. Tyttärellä on myös lörpöttelevä papukaija, joka käy katin hermoille.

Yksissä kansissa on kolme tarinaa: Bar mitsva, Leijona-Malka ja Exodus. Tarinoista ensimmäinen, Bar mitsva, kertoo siitä mitä tapahtuu, kun katti eräänä päivänä saa papukaijan löpinöistä tarpeekseen ja syö sen: katti oppii äkkiä puhumaan! Valitettavasti se oppii myös valehtelemaan, mikä ei miellytä rabbia lainkaan. Hän ryhtyy tekemän katistaan kunnon juutalaista, mutta katti on sitä mieltä, että kunnon juutalaiseksi ei voi tulla ilman bar mitsvaa. Vai vielä seremonioita kissalle! Siitä ei rabbin rabbi riemastu. Katilla puolestaan on asioista omat mielipiteensä, jotka hän myös tuo häpeilemättä julki.

Leijona-Malkassa rabbi saa kutsun sanelukokeeseen voidakseen olla virallinen, Ranskan konsistorin hyväksymä rabbi. Se tuottaa rabbille paljon murhetta, sillä hänen oikeinkirjoituksessaan on parantamisen varaa. Ja sitten taloon tupsahtaa uusi rabbi, ranskanjuutalainen nuorimies, särkien vanhusparan sydämen - ja tyttärenkin sydämen se mokoma saa temppuilemaan pahemman kerran. Kylään tupsahtanut legendaarinen Malka-serkku tarjoutuu ratkaisemaan ongelmat omalla tavallaan, mutta rabbi on rauhan mies silloinkin, kun hänen uskonsa horjuu.

Exodus on tarina siitä, kun rabbi lähtee ensi kertaa ulkomaille käydäkseen perheensä -ja tietysti kattinsa - kanssa tutustumassa uusiin sukulaisiinsa ja löytääkseen yhden vanhan. Vieras kulttuuri vieraine tapoineen on kova paikka vanhalle miehelle, mutta hänpä yllättää sekä katin että itsensä. Pariisissa kaikki on toisin, ja kattikin saa yllättäen ystävän syvältä vihollisen leiristä.

Tarinautti lokikirjaan: "Pohjois-Afrikkalainen juutalainen kuulostaa monimutkaiselta eikä kiinnosta ihmisiä. Yleisö ei pidä vaikeista asioista, setä." Näin sanoo rabbin veljenpoika, joka esiintyy arabina laulaessaan Pariisin kaduilla. Välimeren alueen sefardijuutalaiset ovat vähemmistö, josta moni (minä mukaan lukien) ei ole koskaan edes kuullut.  Onneksi kuitenkin on taiteilijoita, jotka uskaltavat tarttua monimutkaisiin aiheisiin. Herra Sfar on yksi heistä, ja kun hän tarttuu aiheeseen, on jälki hykerryttävän hienoa. Ihmisten kotkotukset kyseenalaistava kolli osaa olla myös yllättävän inhimillinen. Sellaista se puheenlahja teettää.... puhuville sattuu! ;)

Lukemista hankaloitti hieman se, että puhekuplien teksteistä oli hetkittäin työlästä saada selvää. (Tosin taisin lukea liian heikossa valossa, yökyöpeli kun olin.) Hyvät silmät siis ovat tarpeen tätä lukiessa. Toisaalta, visuaalisesti tämä viehkeä kaunokirjoitus sopii loistavasti kirjan tunnelmaan ja henkeen; tekstejähän tässä on tarkoituskin tutkiskella loppujen lopuksi!

Kertomuksista ensimmäinen on älyllisin. Juutalaisten opinkappaleiden ruotimista ei kuitenkaan tarvitse säikähtää; kissan ja rabbin sanailu on kutkuttavaa luettavaa, vaikkei mikään rabbi olisikaan.
Keskimmäinen tarina, Leijona-Malka, oli ehkä albumin vähiten loistava; tarina hieman levisi käsiin, enkä oikein ymmärtänyt Malka-serkun merkitystä tarinassa. Olihan hän kieltämättä kiinnostava epeli, mutta kun koko kertomus on nimetty hänen mukaansa, luulisi tyypillä olevan tarinassa muutakin tekemistä kuin olla värikäs persoona. Jäin myös kaipaamaan katin ja rabbin rakastettavaa sanailua, harmitti kun se loppui. Hienoa ja kiehtovaa sen sijaan oli Välimeren juutalaisvähemmistöjen tapojen esittely, jota kertomukseen mahtui ilahduttavan runsaasti.

Tarinoista viimeinen, Exodus, oli eräänlainen juutalainen road movie ja sellaisena ehkä helpoiten lähestyttävä; suosittelen siis aloittamaan siitä, jos uskonnollinen aihe uhkaa muodostua lukemisen esteeksi.

Summa summarum:  "Runoutta, aikuisten satu sekä  älykäs, harkittu ja hauska pohdinta juutalaisuudesta." (Eliette Abecassis) Minä sanon saman kahdella sanalla: riemastuttava kirja! (Ja jatkoa seuraa: kävin juuri hakemassa kirjastosta Rabbin katti kakkosen. Saa nähdä, onko jatko-osa ykkösen veroinen.)