bg

Free background from VintageMadeForYou

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Katja Kettu: Piippuhylly


Poika valehtelee. Siinä sätkyttää ja pelkää. Löytyi tuolta perunakellarista kalvakkaana kuin lantunitu, täinen vaateparseeli verisenä. Jalkaan on sidottu sotakoira, laukussa ei muuta kuin shakkinappulat ja riepuihin kääritty valkokultainen käyrä piippu. Mistä lie varastanut, litsauttanut kansankomissaaria takaraivoon ja ottanut. Mutta merkillisiä esineitä silti täällä, shakkilauta ja valkokultapiippu.
- Kolmekymmentäviisi, se vastaa kun kysyn ikää.

Katja Kettu: Piippuhylly
WSOY 2013
Päällys: Marjaana Virta

Jäämeren perukoilla, maailmansodan riehuessa ympärillä, elää mies, jonka piippuhyllyyn mahtuu koko maailma. Pietari Kutilan piippukokoelma kasvaa jylhäksi kertomukseksi vihan ja rakkauden voimista, ihmisistä jotka kaikkialla maailmassa ovat pohjimmiltaan samoja: yhtä alttiita rakastamaan, ja yhtä kykeneväisiä pahaan. 

Katja Ketun novellikokoelma vie Jäämeren rannalta Natsi-Saksaan, keisareiden Venäjälle, Afrikkaan ja Rioon. Henkilöiden toisiinsa lomittuvat tarinat kohtaavat kaukana pohjoisessa, koskettavat toisiaan ja erkanevat jälleen omille poluilleen.
He kulkevat paljain jaloin yön viilentämiä hiekkadyynejä pitkin paikkaan, jossa aavikkoravut asustavat. He riisuvat huntunsa ja alkavat kaivautua. Heidän kyntensä kuluvat juuriinsa, heidän polvensa hiertyvät verille, ennen kuin he ovat saaneet kuopan aikaiseksi. Sitten he asettuvat sinne kuin hautaan lepäämään ja makaavat siellä kunnes hiekka peittää heidät kuin lumi Pohjolan talvisin. Hiekka hilisee, tihkuu, juoksee kuin lumi tunturissa, muuten ei sitä voi kuvitella. Se peittää naiset syliinsä, hukuttaa heidät, reidet vatsa rinnat olkapäät, huulet silmäripset, kaiken se peittää.

Tarinautti lokikirjaan: Katja Ketun kirjoja on kehuttu, mutta tämä on ensimmäinen, johon olen rohjennut tarttua. Sain kirjan arvostelukappaleena ja varauduin rankkaan, jopa brutaaliin kirjaan, raadollisuuteen ja rehevään lihallisuuteen - siis sellaiseen kirjaan, joita yleensä huolella kartan. Kiinnostus kuitenkin kasvoi ennakkoluuloja suuremmaksi, joten haastoin itseni mukavuusalueeni suojaisasta satamasta ulos hyiselle pohjoisen merelle.

Kaikki odotukseni osoittautuivat tosiksi. Mikään hyvänmielenkirja Piippuhylly ei todellakaan ole: rajut tarinat kerrotaan estoitta, havainnollisesti ja lukijaa armahtamatta. Silti en kadu, että uskalsin. Eniten nautin kirjan kielestä, joka on todella taidokasta, omaleimaista ja vahvaa. Kerronnan imu on luja, tunnelma vaihtuu kivuttomasti taianomaisen maagisesta inhorealistiseen. Ja vaikka Ketun ihmiskohtalot ovat karuja, ei kirjasta jää lohduton olo. Näissä tarinoissa on jotain katharttista, ja luulenpa että tämä kirja on niitä, jonka jälkimaku kestää pitkään ja paranee vanhetessaan.


Olen suoperkeleitten kasvatti. Isäni oli maaorja, isoäitini parantaja. Nuorena elin hillittömästi, ryystin paloviinaa ja nain kiusallani naapurikylän riettaimman ritsan, ja tästä tuli luuska. Inhotuin vaimooni ja latkin kuin koira synnin kaivosta ja olin hukkua siihen. Onneksi Äitimme Neitsyt Maria näki, mitä Venäjä oli minussa menettämässä, ja henki tuli minuun kesken heinätöiden. Kolme vaskitorvista enkeliä laskeutui heinäkuhilaitten päälle.


Omaksi suosikkinovellikseni nousi kokeolman avaava Kristalliyö, jonka Ibrahimiin ja Sofiaan kiinnyin niin, että olisin mieluusti lukenut heistä pitemmästikin. Muita erityisen puhuttelevia tarinoita olivat eksoottinen Orjalaiva ja kotoisen pohjoinen Mulukukka.

Summa summarum: Kohtalo on sokea ja rivo änkkääjä, jolle ei pitäisi antaa valtaa. Siihen me pienet kuitenkin luotamme emmwkä näe kuinka se useimmiten tuntuu sohivan summittaisesti ja jotenkin vinoon. Tummasävyinen, vaikuttava tarinakokoelma ihmisyyden harmaalta vyöhykkeeltä, sodan ja rakkauden syvistä varjoista. 

P.S. Lopuksi on pakko kehaista kirjan kantta, joka ensikatsomalla oli synkkä ja ankea, mutta joka pikkuhiljaa katsellessa alkoi aueta ja karulla tavalla peräti miellyttää - niin kuin koko kirja. Kansi myös kuvaa täydellisesti kirjan tunnelmaa.


15 kommenttia:

  1. Mietinkin, että mahdatko lukea tämän. Hyvä, että uskalsit ja sait hienon lukukokemuksen. Minä mietin, että lukisinko tätä vaiko en. Pidin monesta asiassa Kätilössä, mutta kirjassa oli jotain liikaa. Piippuhyllyn idea on kyllä kiehtova!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, idea ja miljöö saivat minut kallistumaan lukemisen puolelle. Tämän luettuani arvostan Katja Kettua kirjailijana, vaikka minun kirjailijaani hänestä ei tullutkaan.

      Poista
  2. Hyvä teksti! :) Eikös tämän pitänytkin alunperin ilmestyä nimellä Jäänsärkijä? Ilmeisesti nimi on muuttunut lennossa. :D

    Ihmettelen hieman tätä pätkää tekstissäsi: "Mikään hyvänmielenkirja Jäänsärkijä ei todellakaan ole". Nimivirhe varmaan vanhasta muistista, mutta hämmensi kun tiedän millä nimellä piti eka ilmestyä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minäkin hämmästyin kun posti toi arvostelukappaleen ja sen kannessa lukikin Piippuhylly! Hyvä kun huomasit tuon virheen, korjaan heti.

      Poista
  3. Elma Ilona, hyvä teksti. Ja kiva kun luit. Tämähän on Kätilöön verratttuna suorastaan kesy. Minä olen vahvojen makujen ystävä, jos ne tarjoillaan taidolla ja sen Kettu osaa. Hänen tekstinsä melkein loitsee minut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, taidan siis suosiolla jättää Kätilän välistä... se oli täällä teatterissakin, harkitsin menenkö katsomaan mutten sitten mennyt.
      Ketun tekstissä on tosiaan alkuvoimaa! Ja pohjoista lumoa.

      Poista
  4. Mulla on Piippuhylly parhaillaan kesken. Intensiivinen ja vaikuttava tunnelma, jonka kruunaa Ketun omaääninen kerrontatyyli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, samat sanat. Jään mielenkiinnolla odottamaan bloggaustasi ja mietteitäsi kirjasta.

      Poista
  5. Voi kun odotan että saan tämän käsiini, vaikuttaa hyvältä vaikka en novellien suurin ystävä edelleenkään ole ;). Kätilö oli minusta hyvä kirja, mutta en hullaantunut niin kuin moni muu ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minullakin on novellien suhteen vähän nihkeää. Minut onkin haastettu lukemaan novelleja, joten tämä sopi siihenkin saumaan. Tavallaan novelleja oli helpompi lähteä lukemaan kuin kokonaista romaania, ainakin minusta.

      Poista
  6. Tämähän vaikuttaa sellaiselta kirjalta, josta minä voisin pitää. Pidän brutaaleista, karuista kirjoista!

    VastaaPoista
  7. Minä ihastuin Kätilöön mutta tämä ei lähtenyt ollenkaan vetämään... Aion antaa kyllä kirjalle vielä toisen mahdollisuuden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ekaan novelliin minäkään en ensin tuntenut pääseväni sisälle,mutta sitten siitä tulikin suosikkini. Näitä voi periaatteessa lukea itsenäisinäkin novelleina, mutta toisiinsa nivoutuminen tulee toki esiin vain jos lukee kaikki.

      Poista
  8. Kieli on tosiaan aivan uskomattoman vetävää. Linkitin sinut tänään omaan arviooni, mutta näköjään pitää korjata linkitys, kun se viekin Lumin blogiin, minne on erikseen linkkinsä :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.