bg

Free background from VintageMadeForYou

torstai 21. kesäkuuta 2012

Margaret Craven: Kuulin pöllön kutsuvan



Myytit ovat kylä, ja tuulet ja sateet. Joki on kylä, ja mustavalkoiset miekkavalaat, jotka paimentavat kalat lahdenpohjaan voidakseen paremmin ahmia ne suuhunsa. Kylä on lohi, joka nousee jokeen kutemaan, hylje, joka seuraa lohta ja puraisee sen pään poikki, sininärhi, jonka nimi on sen aikaansaama ääni - "kuis-kuis". Kylä on puhuva lintu, pöllö, joka huutaa sen ihmisen nimeä, jonka vuoro on kuolla, ja hopeinen harmaakarhu, joka löntystää kylään, ja pieni valkoinen täplä, joka on vuorikauris Whoop-Szon rinteellä.

Margaret Craven: Kuulin pöllön kutsuvan
Alkuteos: I Heard The Owl Call My Name, 1967
Suomentanut Risto Lehmusoksa

Nuori kirkkoherra Mark on kuolemansairas, muttei tiedä sitä itse. Viisas piispa lähettää hänet hiippakuntansa vaikeimpaan seurakuntaan: syrjäiseen Kingcomen intiaanikylään, surusilmäisen kwakiutl-heimon luokse.

Elämä kaukaisessa lahdenpohjukassa on vaikeaa, kaikki tapahtuu luonnon ehdoilla. Vanha pappila on hajoamispisteessä, ja piispa lähettää jokea pitkin uuden pappilan, joka lauta kerrallaan kanooteilla kuljetetaan jokea ylös. Kirkko on jääkylmä, sairaat on vietävä sairaalalaivalle jos se sattuu olemaan lähettyvillä, ja aina kun joku kuolee, on raivattava hautuumaalle vievä polku halki metsän ja varottava, ettei vainaja putoa suohon.

Markin haasteista suurin ja vaikein ei kuitenkaan liity eloonjäämiseen, vaan heimoon jota palvelemaan hän on tullut. Hänen on voitettava kyläläisten luottamus, opittava tuntemaan tuo ikivanha heimo, jonka tavat ja rituaalit tekevät hidasta kuolemaa... kuten koko kylä: yksi toisensa jälkeen ihmiset lähtevät kylästä, nuoret maailmalle ja vanhat pöllön maahan. Mutta Mark on kärsivällinen ja nöyrä, ja oppiessaan tuntemaan heimon Mark oppii myös tuntemaan itsensä, ystävystyy syvästi ja suru heimolaisten silmissä alkaa heijastua myös hänen omissaan. Vanhojen tyyneys tarttuu häneen, eikä kuolemakaan ole muuta kuin elämän huipentuma, se ilta kun pöllö kutsuu...


Tarinautti lokikirjaan: Tämä kirja oli heräteostos kirpparilta. Ostopäätös oli nopea - rakastuin jo kirjan kanteen ja nimeen. Sitten lukaisin läpi takakannen ja pakkohan se oli ostaa pois kuleksimasta  ;)

Olen aina ollut kiinnostunut intiaaneista ja muista alkuperäiskansoista, myyteistä ja perinteistä, joten lukunautinto oli taattu. Kirja antoikin kaiken sen mitä odotin - ja enemmän: lukukokemus oli syvempi ja koskettavampi kuin odotinkaan. Tämä kirja suorastaan pakotti lisäämään blogiini uuden tunnisteen: retriittikirjat. Jos joskus saisin tilaisuuden lähteä oikeaan retriittiin, tämä kirja pääsisi ilman muuta mukaan - ja kävipä se ensiapuretriitistä jo sinänsä, hektisen "äitiäitiäitiii"-arjen pyörteissä. 

Haikean viisauden lisäksi kirjassa on myös tilannekomiikkaa. Intiaaneilla on huumorintajua niin elämän kuin kuolemankin suhteen, ja myös Markin on sitä hankittava jos hän aikoo ylipäätään pärjätä karuissa oloissa. Sivistyksen äärimmäisillä rajoilla mitä tahansa voi sattua:

Sinä iltana yksi intiaaninaisista, joka oli opiskellut musiikkia Alert Bayn koulussa, harjoitteli jouluvirsiä ja kirkon alla talvehtiva vanha ruskeakarhu heräsi, ja kylän koirat kuulivat sen ja alkoivat hermostuttaa sitä. Kylässä puhkesi äkkiä hirvittävä meteli, ja Mark nykäisi kumisaappaat jalkaansa, heitti aamutakin pyjamansa päälle, ryntäsi ulos ja törmäsi johonkin jättimäiseen mustaan hahmoon. Hän säntäsi kaksi täyttä kierrosta pappilan ympäri.
Seuraavana päivänä Päällikkö Eddy pysäytti hänet polulla.
- Tokkopa piispa haluaa teidän ajavan takaa karhua pappilan ympäri pelkässä pyjamassa.
- Mutta enhän minä ajanutkaan. Te olette käsittänyt väärin. Karhu ajoi takaa minua.




Summa summarum: "Syvällinen, lämmin ja viisas kirja", kehuu takakansi, eikä turhaan. Suosittelen kaikille alkuperäiskansoista kiinnostuneille ja / tai hiljentävää lukukokemusta kaipaaville.

10 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, tämä on hieno kirja. Minulla Kuulin pöllön kutsuvan liittyy kuin sattumalta ja hieman enteenomaisesti yhteen menetykseen omassa elämässäni (kun luin kirjan, en vielä tiennyt sitä, mutta se menetys oli jo tulossa), minkä vuoksi tunnen tätä kirjaa kohtaan myös suurta surua. Mutta rauhoittava ja syvällinen tämä tosiaan on.

    Oletko muuten lukenut Susan Vreelandin kirjaa "The Forest Lover"? Siinä ollaan niinikään luoteisintiaanien parissa, nyt osin taiteen merkeissä. Sitä suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, jänniä nuo enteenomaiset sattumat... itsekin tänä keväänä luin sattumoisin kaksi sydänsairauksista kertovaa kirjaa putkeen, ja toisen puolivälissä mies joutui yllättäen sairaalaan kun sydän teki lakon. Kirjat ikään kuin tietävät paikkansa.

      Kiitos kirjavinkistä! Vreelandin Sininen neito on lukulistallani, tästä en tiennytkään. Pistänpä hetimiten lukulistalle tuon vihjaamasi, hienonimisen kirjan.

      Poista
  2. Olipa kiva kuulla, millainen kirja tämä on! Pari blogiystävää on joskus maininnut tämän yhtenä elämänsä tärkeistä kirjoista; itse en ollut kirjasta aiemmin kuullutkaan. Onnistuit herättämään lukuhalun, pitää etsiä tämä kirjastosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä vilpittömästi suositella! Tämä on todellakin puhutteleva ja ajatuksia herättävä kirja.

      Poista
  3. Onnistuit herättämään lukuhalua minussakin :)

    Kirjablogiasi on niin mielenkiintoista lukea, kun se on täynnä minulle aivan vieraita kirjailijoita ja erilaisia kirjoja kuin tulisin itse valinneeksi. Olen aikeissa valita kesälukemisekseni jonkun bloggaamasi kirjan. Itse asiassa yritin jo toteuttaa suunnitelman. Menin kirjastoon hakemaan Fletcherin Noidan rippiä, mutta hetkellisesti ajatukseni harhautuivat (saattoi johtua siitä, että mulla oli kaikki lapset mukana) ja valitsin vahingossa vierestä Meriharakat. Pitänee sitten aloittaa sillä ja seuraavalla reissulla yrittää saada kassiin se kirja, jonka perässä kirjastoon menen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, rouva Kepponen! Meriharakat on minullakin lukulistalla, sitä on myös kirjablogeissa kovasti kehuttu :) Aurinkoa ja kosolti kesäiloja teille!!

      Poista
  4. Hööh, minä eilen tai tänään hipelöin tätä teosta jollakin kirppiksellä, mutta jätin sitten kuitenkin ostamatta kun iski poikkeuksellisesti piheys, enkä ollut varma. Nyt kyllä harmittaa, koska sinun kirjoituksesi sai minut ehdottomasti kiinnostumaan tästä teoksesta. Ehkäpä törmään tähän vielä joku päivä ja saan luetuksi. Lukulistalle tämä ainakin menee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, toivottavasti törmäät! Itsekin emmin muutaman sekunnin, pelkäsin että kyseessä olisi ehkä kristillinen käännytyskirja. Mutta ensimmäinen intuitio osoittautui oikeaksi. Kirjastosta varmaan ainakin löydät tämän, olen ollut ymmärtävinäni että tämä on tietyllä tapaa jo klassikko omassa sarjassaan :)

      Poista
  5. Kiitos! Kiinnostava esittely. Tämän haluan lukea. Näytti olevan lähikirjaston hyllyssä saatavilla eli huomenna kirjastoon :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.