bg

Free background from VintageMadeForYou

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Just a little sunshine award :)


Valkoinen kirahvi nakkasi minua mukavalla haasteella: kuusi kinkkistä kysymystä minusta itsestäni. Kiitos! Kysymykset vastauksineen tulevat tässä:

1) Mistä unelmoit? Haluaisin harrastaa islanninheppoja ja itämaista tanssia. Haaveilen myös omasta ompelukoneesta, tilkkutöistä ja muista kivoista käsitöistä, joita jonain päivänä opettelen tekemään. Virkkuukoukkukin olisi kiva: oppisin uudestaan virkkaamaan ja varistaisin yltäni alakoulun traumat.


2) Kolme tärkeintä asiaa arjessasi? Muistilistat, munakello, huumorintaju. Ilman kahta ensimmäisä en pärjäisi päivääkään, kolmannetta tuskin tuntiakaan.


3) Jos ryhtyisit kaksoiskansalaiseksi, mikä olisi toinen kotimaasi? Käytännössä tietenkin Yhdysvallat, kun omat lapsenikin ovat sieltä kotoisin :) Mutta jos ihan itsekkäin perusteisin valinnan tekisin, niin kyllä se olisi Norja. Ehkä sitten eläkkeellä lopulta hommaan Indre Billefjordista sen unelmieni talon, kirjoitan runoja ja  hommaan pari hankalaluonteista vuohta ;)


4) Elämäsi parhain saavutus? Hmm. Voisin tietysti vastata että lapset tai perhe, mutta en oikein osaa mieltää ihmissuhteita suorituksina. Joten ehkä se parhain saavutus on kuitenkin se, kun taistelin lukion päästötodistukseen kemiasta kasin. (Krooniselle kuutosen "kemistille" se oli ihan oikea urotyö, hengen voitto materiasta jossa osoitin luonteelleni harvinaista kärsivällisyyden hyvettä. Viisi ällää oli pikkujuttu kemian korotuksen rinnalla.)


5) Suosikkiharrastuksesi? Lukeminen, bloggaus ja askarteluprojektien suunnittelu. (Itse projekteihin aika ja rahkeet riittävät harvoin, mutta ideointi ja matskujen haalinta on ihanaa!)

Booky Forest

6) Suosikkimusiikkisi? Iiks, tähän voisin vastata vaikka mitä! Mutta laitanpa vanhan suosikkini, johon en kyllästy varmaan koskaan:

The Portzies: Caravan Of Love

Haastehansikkaan heitän tällä kertaa seuraaville mainioille Blogistanian kansalaisille: Salaisen puutarhan ÄitiAnu ja hiljattain uuteen blogiin muuttanut Jossu. Ottakaa tai jättäkää!

P.S. Blogissani on juuri nyt hiljaiseloa, koska perhejuhlat ja muut "tosielämän" toimet ovat vieneet kaiken aikani. Lisäksi olen potenut kirjakodittomuutta: haahuillut kirjasta toiseen osaamatta päättää, mihin tositarkoituksella tarttuisin. Pari postausta on rästissäkin. Palaan rintamalle taas heti kun kynnelle kykenen :)

14 kommenttia:

  1. Elma Ilona, voin kokemuksesta vakuuttaa, että issikkaratsastus on ihanaa! Ja mikä onni, että saamme aina olla maastossa, jos haluamme. Lumivellukset ovat ikimuistoisia. Try it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olen pariin otteeseen päässyt issikkaretkille ja rakastin jokaista hetkeä! Pidin issikoista siksikin että pelkään korkeita paikkoja mutta issikan selässä ei päätäkään huimannut :)
      Lumivaellusta en ole vielä kokeillut, kuulostaa aivan ihanalta.

      Poista
  2. Kiitos tunnustuksesta.

    Minäkin kannustan issikoiden selkään uudelleen. Itse olen ihan pimahtanut kyseisiin kaviollisiin otuksiin ja selkään on viikottain päästävä. Karvakorvaterapiaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minäkin tahtoisin karvakorvaterapiaa! On varmasti ihana tunne päästä heppailemaan kerran viikossa.

      Poista
  3. Hauskoja juttuja - kumma juttu, miten vuohet tulevat nykyään vastaan monessa paikassa. Meilläkin on niistä kotona puhuttu viime aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, vuohissa on luonnetta! Tunnen yhden naisen joka hiljattain toteutti pitkällisen haaveensa ja nyt on luomuvuohenjuuston pientuottaja! Hienoa että löytyy ihmisiä jotka uskaltavat toteuttaa villit unelmansa.

      Poista
  4. Sinä olit nopea! Mukava, että ehdit vastaamaan haasteeseen!

    Issikat! Ah. Minäkin olen haaveillut ratsastamisesta. Sijoitan tämän haaveeni nummille Irlantiin tai Skotlantiin. Siinä on vain se mutta, että olen ratsastanut kunnolla alakoulussa... pari kertaa issikkavaellusta on kyllä jäänyt mieleeni elävänä kokemuksena!

    Ja virkkaus - minullakaan eivät virkkumit pysy käsissä. Olen kylläkin jo heittänyt ne seinään.

    Ja onpas ihana tuo Booky Forest! Miten ihmeessä puut pysyvät pystyssä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin minäkin, että miten ihmeessä nuo puut on saatu pysymään... noin hienoa metsää tuskin saisin aikaiseksi, mutta kiva sitä on ihailla.
      Virkkuukoukun olen oikeasti ajatellut hankkivani, haluaisin harjoitellla että voisin virkata lapsille amigurumeita lahjoiksi.
      Ja ah! Irlannin ihanilla nummilla issikan selässä... siinäpä unelmaa! Onneksi issikkaretkille pääsee kokemattomampikin, kun on säyseä poni ja taitava vetäjä mukana.

      Poista
  5. Kiitokset.

    Itse pelkään ja kammoan hevosia, joten jätän ratsastelun muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jätän isommat pollet suosiolla rohkeammille. Issikoiden selkään sentään uskallan, kun ne ovat niin pieniä ja söpöjä.

      Poista
  6. Minä olen käynyt kerran issikkavaelluksella, kivaa oli, vaikka olikin hassua olla niin "matalalla" kun ennen on ratsastanut suurilla hevosilla.

    Tuo kuvan ompelukone olisi ihana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuollaisella "surinasussulla" olisi ilo huristaa menemään...
      Issikoilla tölttäily on mukavan maanläheistä puuhaa tosiaan! Isoja hevosia minäkin vähän kavahdan.

      Poista
  7. Kiitos haasteesta! Vastauksiasi oli kiva lukea. :) Minulle kemia oli lukiossa aika pitkälti hepreaa. Taisin saada siitä armovitosen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossu, kiva jos ja kun otat haasten vastaan & pistät tunnustuksen kiertoon!
      Minäkin aina kemiankokeista vetelin viisimiinuksia, todistuksiin tuli numeroksi yleensä kuutonen "tuntiaktiivisuuden ansiosta" eli -aivan oikein-armosta! Täytyy myöntää, että kemianope oli sitkeä ukko: kolme vuotta hän jaksoi hiihtää perässäni koulun käytävillä ja marista, että pystyisin parempaan jos vain tosissani yrittäisin. Lopulta päätin yrittää tosissani ihan vain saadakseni äijän hiljenemään ;)

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.