bg

Free background from VintageMadeForYou

lauantai 3. marraskuuta 2012

Rakel Liehu: Joki sepittää minulle


Surullisia lauluja pitää olla
pitää palella
hioa silmättömiä kiviä
miettiä
mihin rakentaisi savusaunan
kaivaisi joriinipenkin
laajan kuin hauta

Talvi tietää
mutta sydän
joka lyö kuin ei löisikään
sydän vetää sinua väkevästi
oudoille teilleen
kepeässä
kepeässä talutusnuorassaan

Surullisia lauluja pitää olla
pitää palella
hiihtää Tanskin saareen asti
kirjoittaa nimi
lumen repimään kirjaan
analfabeetin päivän
sokean yön
lukea

Rakel Liehu: Joki sepittää minulle
WSOY 1987

Rakel Liehun seitsemäs runokoelma on luonnonläheinen, pinnalta arkinen ja pinnan alta avara kuin talvinen lakeus. Runoissa on väkevänä pohjoinen ulottuvuus: kun ilo on tulossa, on mentävä Jäämeren rannalle sitä vastaan, nähtävä talojen ikkunoissa pakkasen harmaa suola.
Mutta niin kuin joki yhdistää toisiinsa kaukaiset seudut, Liehu näkee pienessä ja paikallisessa myös suuren ja kaukaisen: ruusun piikit ovat hentoja kuin nuoren Goethen parta, joutsenen lentoonlähtö vie ajatukset muinaiseen Meksikoon, ja sydämen arpanoppa vierii ajassa kuin galaksi avaruudessa.

Liehun kieli on kaunista, maanläheistä ja abstraktia samaan aikaan.  Runojen teräväpiirtovalossa  arkisinkin asia lakkaa olemasta arkinen.  Täällä on pian myös kylmä / kuin avaruudessa / sinistä / kuin vuotavassa mustikassa.

Tarinautti lokikirjaan: Luin tämän kirjan kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta jätti hämmentyneeksi. Muistan vaikuttuneeni kielikuvista; kuinka manalassa on vionojanvioletit hirret ja EKG:ssa paperille raapaistui sydämeni vuorenhuippuinen jälki. 


Veikko Vionoja: Soittajan ikkuna
Kielen kauneudesta huolimatta -tai jopa siitä johtuen?- en kuitenkaan kunnolla päässyt runoihin sisälle; edes blogata en uskaltanut enkä osannut. Niinpä läpyskä lojui kirjahyllyn kulmalla yli koko kesän. Nyt päätin vielä vilkaista kirjaa, ennen kuin luovun ja kuskaan sen takaisin kirjastoon. Ja katso: ihme oli tapahtunut! Huomasin soljuvani sanojen virrassa, nauttivani maisemista joita joen varrella avautui. En väitä, että vieläkään ymmärsin kaiken, mutta enää ei ymmärtämättömyys häirinnyt. Loppujen lopuksi, ehkä kaikkea ei pidäkään ymmärtää.

kaiken varalta silmässä on 
sokea pilkku
 että sydän pääsisi lentämään 
missä tahansa 
sisään ja ulos

En tiedä, miksi kesti niin kauan, ennen kuin Liehun "kielioppi" aukesi minulle. Ehkä siksi, että kesä oli niin hektinen - nyt syksyn tullen olen kai herkempi vastaanotin Liehun vähäeleisen väkeville lauseille. Oli miten oli, olen iloinen, että joki sepitti myös minulle. Jään pohtimaan, kasvavatko kukat latinaksi ja lehahdan kirjastoon katsomaan, mitä muuta Liehu on sanonut.

Summa summarum: Runossa pitää voida uida pitkään / runo on tila / jossa mieli saa maailmasta kaiun / maailma mielestä. Olen uinut pitkään ja virkistynyt.

19 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sanna, suosittelen lämpimästi kaikille runojen ystäville!

      Poista
  2. Kuulostaa aivan minun runoudeltani! Jo kokoelman nimikin on pakahduttavan kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, nimen takia minäkin kirjaan haksahdin :) Nyt tekee mieli lisää liehua, pitää vain malttaa kunnes tulee tarpeeksi rauhallinen suvanto hiljentyä nauttimaan runoista.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Sinä varmasti tykkäisit tästä kirjasta. Tuo sokea pilkku-runo on kehkeytymässä minulle tärkeäksi motoksi :)

      Poista
  4. Kiinnostava lukukokemus, voisin sanoa tuon esiin nostamasi runon perusteella helposti saman.

    Blogissani sulle tunnustus.

    VastaaPoista
  5. Rakel Liehun runous ei aukea välttämättä ihan kertalukemalta. Kiitos erittäin kiinnostavasta esittelystä.

    Luen parhaillaan Anu Kaipaisen romaania Arkkienkeli Oulussa. Kaipaisen ja Liehun tunnelmissa on jotain samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, Kaipainen on ollut listallani lapsuudesta asti, jokohan viimein pian tartun toimeen... jos tunnelma on sama kuin näissä runoissa niin täytyypä ottaa oikein asiaksi!

      Runojen lukijana olen monesti turhan vähän kärsimätön. Taannoin kahlasin Tranströmin kootut läpi kuin sonni lumessa, ei oikein paras tapa uppoutua sanojen virtaan... nyt kun olen lukenut aika paljon runoja tänä vuonna, olen taas löytämässä hitaan kiiruhtamisen taidon.

      Poista
    2. (Siis turhan kärsimätön tai vähän kärsimätön, ei turhan vähän :D)

      Poista
  6. Tämähän pitäisi lukea aivan ehdottomasti! Kiitos jälleen vinkistä!

    Sinulle on jotakin blogissani. :D
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Onpa hienoa, että uusi mahdollisuus avartaa paljon. Oppisinkohan minäkin joskus todella runoihin?

    Jaahas, sinulle näitä satelee, mutta myös minun blogissani on tarjolla jotain mukaan napattavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, minä olen aina halunnut tykätä runoista, mutta jokin niiden lukemisessa on vastustanut, ja aika harvoista lopulta olen aidosti tykännyt. Nyt olen ilmeisesti jotenkin kypsynyt ja / tai hidastunut lukijana, niin että uskallan tarttua taas runoihin ja maltan viipyä niissä tarpeeksi pitkään... (Ei se tosin aina onnistu, ja jotkut runoeepokset eivät aukea vaikka kuinka monesti lukisin.)

      Ja oi kiitos, olet ihana! Lämmittää mieltä oikein todella kuulla, että blogistani on ihmisille iloa.

      Poista
  8. Tämä Raakel Liehun runoteos on ollut kirjahyllyssäni vuosikymmeniä, ja olen sen muttamia kertoja lukenut. Ehkä pitää tehdä niin kuin sinä olet tehnyt: jättää hautumaan ja lukea uudelleen!<3 Toivottavasti runot silloin avautuvat;)))

    Vaikeaselkoinen todellakin on..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin!! Tätä kirjaa en tosiaan suosittelisi ihmiselle joka haluaa alkaa tutustua runouteen...jännääm, että sinullekin tämä oli vaikea vaikka ilmeisesti paljon runoja luetkin. Minun oli kuitenkin helpompi päästä sisälle Liehuun kuin paljon kehuttuuun Mirkka Rekolaan. Toinen, jonka runoihin en ole päässyt sisälle, on Sirkka Turkka. Ehkä joskus sitten aukeavat minulle hekin...?

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Vionojanvioletti on kyllä todella kuvaava sana, luo heti oikean tunnelman...

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.